Josefiinan solmuteemalla, frivolite-tekniikalla käpyiltyjä pieniä lumihiutaleita kuurankukkakuvasta haetun idean pohjalta.

Vanhan kirjan ohjeilla käpypitsiä. Pieniä pyöreitä kuvioita. Pohdintaa vintage pitsikuvioiden olemuksesta ja rakenteesta. Mallit 1800 luvulta.

1920-luvun käpypitsiohjeen kuviolla koristeltu pääsiäismuna, jossa on ruohoa ja munia. Lisäksi alkuperäisestä ohjeesta poiketen lisäsin kuvioon tipuja

Nopea ja helppo perustekniikalla tehty käpypitsilumihiutale, jonka ensimmäinen kerros muodostaa kukan, jonka ympärille kehkeytyy lumihiutale

Syksykukka Ø 18 cm Sain syksykukaksi muuttuneen tattinweedin ”pilvien puutarha”- liinan valmiiksi. Ohjeen liinaan löysin Instagramista. Nyt huomasin, että yksityiskohtaisempi ohje löytyy blogista . Syksyn värien lisäksi liinassa on jäänsininen, ja ajattelin, että lopputulos olisi huurteinen kukka, mutta ehkä tämä sininen on huurretta sinisempi. Sukkulassa on yhä syksyn voimakkaita värejä, vaikka luonto on jo synkkä, ankea ja loskainen. Ruska on kuihtunut pois. Täytyy varmaan jo ihan tietoisesti piilottaa kaikki ruskanväriset langat, jotta pääsee eteenpäin. Loppusyksyn olisi jo aika kääntyä alkutalveksi, ja siihen yritän asennoitua. Blogin päivitys siirtyi tähän iltaan, kun kävin Tampereen käsityömessuilla. Kello oli herättämässä jo viiden jälkeen, joten en eilen illalla tietokonetta avannut. Tänä vuonna tyttäreni 11v oli houkutellut kaverin messuille mukaan. Tytöillä oli kiinnostuksen kohteet hieman toiset kuin minulla, joten mentiin eri reittejä. Se oli ihan mukavaa. Ei eksytty toisistamme lopullisesti, vaikka siinä hälinässä ei puhelimen ääntä aina kuullutkaan. Suomenlampaan villan esittelyseinä. Messuilla ilahduin erityisesti suomenlampaan villan esillä olosta, onhan suomalainen villa ollut aina lähellä sydäntäni. Sanna Vatasen kokoama lankalaboratorio oli hieno. Siinä oli villa eri muodoissa ja eri hienouksissa. Pitkän kuitunsa ja pehmeytensä ansiosta suomalaisen alkuperäisrodun villa taipuu moneen muotoon, mikä tuosta esittelyseinästä kävi hyvin ilmi. Sanna Vatanen on myös ollut tekemässä uutuuskirjaa nimeltä ” BÄÄ! Neulo & virkkaa suomenlampaan villasta”. Sanna Vatasen villatöitä Messureissu sujui mukavasti. Kuuntelin autossa kotiin tullessa kuinka tytöt miettivät Käsityömessujen nimeä. Nimi oli heidän mielestään harhaanjohtava; se kuulostaa sille, että siellä on vain vanhoja mummoja opastamassa nuoremmille ihmisille miten käsitöitä tehdään. Nyt messut on suuret ja siellä on esillä paljon kaikkea, eikä sitä voi nimestä päätellä ja tietää, jos ei käy messuilla. Tämä oli siis 11v nuorison näkemys asiasta.

Frivolite- eli käpypitsilimihiutale Lene Björnin ohjeen mukaan valkoilessa Lizbeth 40 puuvillalangalla toteutettuna.

Seuraavana vuorossa on Edda Guastellan perhonen, jonka ohje löytyy tästä linkistä. Hennon sinivalkoinen väri häviää auringossa keltaisiin kukkiin, mutta kokoelmakuvassa värit ovat taas voimakkaammat ja aurinkoa vähemmän. Perhosen siipien kokoero ja takasiipien muoto antavat perhoselle näyttävyyttä, ainakin näissä väreissä. Mielestäni tämä perhonen ansaitsee paikansa kokoelmassa Minulla oli tänään tärkeä päivä. Vanhin lapseni aloitti opiskelun poissa kotoa ja saatoin hänet opiskelupaikkakunnalle. Yritin varmistaa, että hänellä on kaikki mitä tarvitaan pärjäämiseen soluasuntoelämässä. Pientä haikeutta helpotti havainto, että tyttö on juuri siellä, missä haluaakin olla ja hoputti äitiä kotimatkalle häiritsemästä asettumista uuteen asuntoon. Seuraavan kuvan otin huoneen ikkunanäkymästä. Viherseinät yleistyvät, mutta tämä näkymä tekee varmasti yhtä rauhoittavan vaikutuksen, ihan ilmaiseksi ja ilman hoitoa. Mahtava kesäikkuna. Talvella ei ole näin vihreää, mutta voisin kuvitella, että luminen talvikuvakin on yhtä kaunis kuin tämä.

Mansikoita käpypitsistä eli frivolite - tekniikalla. Mansikoissa Swarovski - helmiä. Tekstissä linkki youtube-ohjeeseen.

helppo ja nopea käpypitsikaulakoru kirjasta joka sopii alkeiden opiskelijoille ja perustekniikan harjoittelijoille. Julkaisussa myös villakäsitöitä.

Joulukuusikorvakorut frivolite tekniikalla, helmikoristeilla ja korunosilla viimeisteltynä. Tekstistä löytyy linkki Atelier Mju:n ohjeeseen.

Pieni solmuharjoitus sekä neulalla että sukkulalla käpyiltynä. Linkki Anastasijan tutoriaaliin löytyy tekstistä.

Pihlajaperhonen Aurinkoista ja lämmintä kesäsäätä on riittänyt koko viikoksi. Täällä ei mittari ole alittanut hellelukemia kuin illalla. Viime sunnuntaina uimarannalla nähtiin kaunis pihlajaperhosparvi. Perhosia oli todella paljon, osa suorastaan läpikuultavia auringonvalossa. Kuvio on ainutlaatuinen, eikä sen tapaista löydy muilta suomalaisilta perhosilta. Päätin kokeilla kuviota käpypitsillä. Perhosparvi Perhosesta tuli nirkkomittaharjoitus. Hahmottelin perhosta etukäteen paperille, silti kuviot eivät tahtoneet asettua aivan suunnitellusti valmiiseen perhoseen. Lankana oli Lizbeth 20. Ruskea väri ei ole tähän paras mahdollinen, mutta kokeilin kuvion tekemistä. Jos vielä yrittäisin, niin ehkä tekisin ohuemmasta ja vaaleammilla sävyillä. Luulen kuitenkin, että tämä perhonen jää ainoaksi kappaleeksi. Olen käyttänyt töissäni melko vähän tuota nirkkomittaa. Yleensä minun tapani on arvioida silmämääräisesti. Voi olla, että työ tuntui siksi hankalalta. Täytyy harjoitella useammin. Nirkkomitta

Syksyn lumihiutaleet ja puutarhasiili Syksy on synkkää, eikä vielä lumihiutaleet ole valaisseet maisemaa. Pyhäinpäivän hautausmaakierroksella oli suorastaan pimeää. Kynttilämeri erottui haudoilla, mutta hautatekstien lukeminen tuotti haastetta. Automatka oli pitkä ja pimeä. Kaksi hautausmaakohdetta ja koko matkalle pituutta 150 km. Harvoin tulee lähdettyä, mutta tänä vuonna vietiin lasten kanssa kynttilät molemmille hautausmaille, joihin läheisiä on haudattu. Tämä hiutale oli yllättävän hidas tehdä, vaikka vaikuttaa yksinkertaiselta. Jaetut renkaat hidastavat työn etenemistä. Tein kolme. Ensimmäinen on kirkkailla lasihelmillä, toiset sitten sinisillä. Pidin sinisistä enemmän. Sininen väri sopii pakkaseen ja antaa näyttävyyttä hiutaleeseen. Ohje on Saundra Hameedin ja löytyy tästä Otin kuvan puutarhasiilin ja syksyn lehtien kanssa. On vuodenaikaa kuvaava otos ja valkoiset hiutaleet loistavat vielä päivänvalossa, vaikka valoisan päivän pituus alkaakin olla melko lyhyt. Lumihiutale tasaisella alustalla

3D- kukkia Syksy etenee, mutta viivyin vielä hetken kesän väreissä ja tein kukkasia. Terachi Yuukon kukkatekniikka herätti uteliaisuuteni ja lopulta ostin hänen viime marraskuussa julkaisemansa kirjan ”3D Flower Tatting”. Valmiita malleja on kirjassa vain kuusi, mutta niistä saa hyvin selville mistä kukkatekniikassa on kysymys. Värivalinta lähti vihreästä langasta, koska sitä oli riittävästi sukkulassa jo valmiiksi. Kyseisen vihreän pariksi valikoitui tällä kerralla keltainen. Malliksi valitsin kirjan toisen mallin, nimeltä Cherrysage. Kirjan kukat oli tietysti tehty punaisella, mutta minun punaiset lankani olivat lähempänä joulunpunaista, joten valitsin toisin. Helmet ovat suurehkoja tuohon malliin, mutta pienemmät eivät sopineet väreihin. Ajattelin ensin, että kukkanauha voisi toimia rannekoruna ja tekisin siihen vielä korvakorut pariksi, mutta kukista tuli melko painavia. Olen muutenkin huono käyttämään rannekoruja, joten luovuin ajatuksesta. Kukat koristavat jatkossa ehkä jotain kynttilänjalkaa, tai sitten keksin sille paremman käyttötarkoituksen myöhemmin. Kokeilu oli kuitenkin kiinnostava ja yritän uudestaan, kun olen löytänyt sopivan värisiä pienempiä helmiä tai sitten nykyisiin helmiini sopivampia lankoja. Marja Jos pidit tästä artikkelista, kerrothan siitä myös kavereillesi esimerkiksi Facebookin ja Twitterin kautta. Kiitos!

Joulupukkeja tai tonttuja frivolite-pitsistä. Silminä kiiluvat Swarovski - kristallit. Tontut on käpyilty vapaasti, joten niistä ei ole työohjetta.

Pitsikukkia polun reunalla Ostin Tampereen käsityömessuilta Jatan aitan osastolta Jan Stawaszin kirjan ja halusin nyt ottaa sieltä ohjeen. Kokeilin paria kukkaa, kun en osannut varsinaista mallia valita. Sitten en löytänyt sopivaa korttipohjaa luonnonvärisille kukille ja laitoin ne lopulta taulukehykseen. Taustakuva taulussa on vanha valokuva, jonka olen ottanut joskus 90- luvulla vanhassa Valamossa. Olin sukuseuran mukana kokeilemassa mahdollisia patikointireittejä turisteille. Valamon saaren luonto on ainutlaatuinen ja kuvia tuli otettua ihan vain matkan varrelta. Läheskään kaikki kuvat eivät päätyneet mihinkään albumiin ja tässä löysin käyttötarkoituksen yhdelle valokuvalle. Lopputulos ei ole hassumpi, vaikka kukkien lanka olisikin voinut olla luonnonvärisen sijaan värikkäämpi. Minulla on ollut suunnitelmissa karsia turhia tavaroita ja nostaa kaapin kätköistä esille merkittäviä ja positiivisia esineitä. Tämänkin kaappiin hautautuneen valokuvan esille nostaminen tukee tätä tavoitetta ja on hyvä alku kaappisaneeraukselle uusi käpypitsikirja

Käpypitsikaulakoru paksuhkosta virkkauslangasta ja afrikkalaisista kierrätyslasihelmistä.

Puuvillalankaa, lasihelmiä ja nahkaa Vietin aikaa ostoskeskuksessa odotellen vaatekaupoissa viihtyvää teiniä ja ostin askarteluliikkeestä pieniä sieviä nahkakukkia. Kotona tuo 1,5 cm halkaisijalla oleva kukka ei enää ollutkaan niin pieni. Otin virkkauslankaa, jotta kukka ei vaikuttaisi suhteettoman suurelta. Lopputuloksena syntyi solki, jonka halkaisija on 4,5 cm. Lisäsin vaaleita helmiä pehmentämään materiaalieroa ja ryhdistämään kokonaisuutta. Solki on oma malli, mutta olen käyttänyt siinä Ninetta Caruson ohjeen mukaista kiertynyttä rengasta. Koska ostin myös punaisia kukkia, tein punaisen soljen punaisella virkkauslangalla. Punainen lanka oli yllättäen hieman ohuempi ja siihen jouduin muuttamaan solmumääriäkin pienemmäksi. Punaisen soljen halkaisijaksi tuli 4 cm. Solmumääriä pienensin siksi, että tuo kukka on melko massiivinen ja halusin välttää liian isoja reikiä pitsissä. Kukka olisi ollut orvon näköinen keskellä reiällistä pitsiä, mutta nyt se helmien ja runsaan pitsin ympäröimänä sulautuu solkeen paremmin Punainen versio Käpypitsiyhdistys Suomen frivolite historiassa käännettiin lauantaina 16.4 uusi lehti, kun piskuinen harrastajajoukko kokoontui Espooseen perustamaan uutta käsityöyhdistystä. Yhdistyksen tarkoituksena on edistää käpypitsiharrastusta Suomessa ja lisätä kanssakäymistä harrastajien kesken. Kaikki asiasta kiinnostuneet ovat tervetulleita mukaan yhdistykseen ja sen toimintaan. Yhdistyksen puheenjohtajaksi valittiin Maija Vaara, joka opettaa käpypitsiä Espoon kansalaisopistossa. Ensimmäinen hallitus valittiin perustajajäsenistä. Jatkossa yhdistykselle avataan kotisivu, josta löytyy tarkempaa tietoa. Halukkaat voivat jo nyt täyttää jäsenanomuskaavakkeen . Yhdistyksen syntyhetki kevätauringon loisteessa

Sain kesäkäsityöliinan valmiiksi. Sen halkaisijaksi tuli 27,5 cm ja painoksi 8 grammaa. En toistaiseksi kovettanut liinaa mitenkään, se on niin tiivis, että on melko napakka ilmankin. Pingotin silityslaudalle ja höyrytin höyryraudalla, tämä toimenpide riitti siistimään liinan. Tekstiilidecoupagelakkaa voisi laittaa ihan ohuen kerroksen, silloin liina säilyttäisi muotonsa vaikka vähän kostuisikin. Liina oli vähän hankala tehdä ja lanka katkesi välillä. Jatkossa olisi viisasta käyttää pitsin tekoa varten valmistettuja lankoja, mutta tuota lankaa jäi vielä paljon jäljelle ja varmaan sen joskus käytän. Pidän tuosta sinisestä väristä, siksi kai lankakin on jäänyt kaappiin pyörimään. Liinan malli löytyy kirjasta Tatted Fashion by Teiko Fujito. Liina valmistui näin kesäloman aikana melko nopeasti. Talvella töiden ohella olisi varmaan kestänyt kauemmin. Liinassa on tiheä kuvio ja varjot häiritsivät valokuvausta. En oikein onnistunut saamaan edustavaa kuvaa liinasta. Urakka on nyt kuitenkin valmis ja pöydällä liina on kaunis. Marja Jos pidit tästä artikkelista, kerrothan siitä myös kavereillesi esimerkiksi Facebookin ja Twitterin kautta. Kiitos!

Pääsiäisen pajunoksassa käpypitsi kukkia, joiden ohje löytyy instagramista. Tekstissä linkki ohjeeseen.

AG - perhoskoru Eilen käytiin lasten kanssa Suomenlinnassa viettämässä aurinkoista kesäpäivää ja kotiintulo jäi tähän päivään, siksi päivitän blogia vasta nyt. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, kuuluu sanonta. Olen jo jonkin aikaa halunnut tehdä tämän perhosen, jonka malli on tullut vastaan netissä useita kertoja. Tein siitä toisen sinisen perhosen kesän perhoskokoelmaani. Angela Gambkan videosarjassa perhosella on tuntosarvet. Tämä yksityiskohta on jätetty usein pois. Nyt yritin noudattaa ohjetta tunnollisesti ja tein myös tuntosarvet. Koru on kyllä paljon käytännöllisempi ilman tuntosarvia ja luulen, etten niitä enää itsekään toiste tee. Lanka on Lizbeth 40 ja helmet on vaihtelevasta varastostani. Mukana on lasihelmiä, muovihelmiä ja jopa 4 puuhelmeä. Haaveeni on, että joskus suunnittelen työn niin huolella etukäteen, että menen helmikauppaan ennen aloittamista. Lopputulos on omalaatuinen, mutta pysyy koossa erilaisine helmineen. Lasihelmet ovat niin painavia, etten kuvannut tätä kasvien seassa, vaan pöytäliinan kuvioiden päällä. Nuo kokoelmakuvan valkoiset kukat ovat kaatuneet maata pitkin, joten siihen tämäkin perhonen voi lennähtää. Perhoskokoelma tänään. Marja

Sukkulantyhjennys langoista perhonen kevään käpypitsiliinan väreissä. Viime vuoden perhonen pääsi käpyilytarvikekassiin kuvana.

Joulun värejä aki-tatting-malleissa Näin instagramissa herkän kukkamallin ohjeineen. Ohje löytyy myös aki’s tatting lace blogista. Kuviot toivat mieleen joulutähdet ja laitoinkin niihin joulun vihreää ja avaamattomana lankakorissa ollutta Victorian red – väristä Lizbet 40 lankaa. Punainen oli ehkä vähän liian syvä ja voimakas joulunpunaiseksi, etenkin nyt, kun viime viikolla askarteluliikkeen myyjä kertoi joulun olevan tänä vuonna vaaleanpunainen. Siihen muotiin en taida lähteä, kyllä joululla on ihan oma perinteinen punaisensa ainakin minulle. Joulutähti kukassa Kuvio on yksinkertainen, mutta minusta vähän hidas tehdä. Noiden kukkien, joissa keskusrengas on eri värinen kuin terälehdet, tekeminen oli alkuun hidasta, mutta niin kai sen kuuluukin olla, että työ sujuu nopeammin, kun vauhtiin pääsee. Haluaisin vielä kolmannen, jotta saisin näistä näyttävämmän kukkasommitelman. Pikkujoulureissu Tänä vuonna ajelin erään yhdistyksen pikkujouluun vähän kauemmaksi. Tilaisuus alkoi illalla seitsemän aikaan, jolloin oli jo pimeä. Kun saavuin perille ja katsoin autosta ulos, niin näky oli vaikuttava. Lehdettömät oksat reunustivat linnamaista rakennusta katulamppujen kelmeässä valossa. Tihkusade viimeisteli vaikutelmaa. Otin kuvan puhelimen kameralla tuulilasin läpi nousematta autosta. Mietin minkä nurkan takaa tai mistä ikkunasta voin nähdä linnan kummituksen. Annoin mielikuvituksen laukata hetken ja nautin tunnelmasta ennen kuin menin sisälle etsimään muita yhdistyksen jäseniä. Synkkä syksyinen ilta linnan pihalla Sisältä löytyi 1903 rakennetun jugendlinnan lukuisat pienet kauniit yksityiskohdat. Jouluateria ylitti myös odotukset. Se oli todella runsas ja monipuolinen. Sen jälkeen olo oli kylläinen, kuitenkaan ei tuntunut siltä, että olisi syönyt liikaa. Jotenkin käsittämätön tilanne, kun kuitenkin ateria oli aivan loistava ja täynnä erilaisia makuja. Paikasta huokui historia ja rauhallista vanhaa tunnelmaa. Tämän hotellin voisi sisällyttää johonkin omaan lomamatkaan joskus. Harvemmin vain matkat suuntautuvat Imatralle, jossa tämä vanha valtionhotelli sijaitsee. Jugendlinna

Frivoliteettipitsinä tehty lumihiutale, jossa vintagetyyppinen paljon pieniä silmuja sisältävä Kendra Goodnown malli. (ohjeeseen linkki tekstissä)

Muuttokiireissä on kirjoittaminen viivästynyt. Mietin ylioppilaslahjaa, en uskaltanut antaa keltaisen sävyisiä korvakoruja, jotka tein pari viikkoa sitten ja jotka tyttärni tyrmäsi saman tien. Tällä kerralla tein väristä, jonka nimi on muistaakseni Autumn spice. Tämän värin hyväksyi 10 vuotias kriitikkonikin. Istuin tiistaina junassa aamulla neljä tuntia kestävän matkan ja tulin saman matkan illalla takaisin, joten oli aikaa tehdä tämä korusetti. Mallin löysin netistä. Monivärisellä langalla lopputulos oli hauska ja korusta tuli persoonallinen. Haluaisin tehdä itselleni korusetin samalla mallilla. Tämä koru meni lahjaksi, tein onnittelukorttiin pari reikää ja kiinnitin korut reikiin. Koru sopi väritykseltään hyvin kortin kukkakuviin. Marja Jos pidit tästä artikkelista, kerrothan siitä myös kavereillesi esimerkiksi Facebookin ja Twitterin kautta. Kiitos!

Kuusenkoriste kultalangasta Vaikka ei ollut minun vuoroni koristella kuusta, niin ripustin kuitenkin yhden koristeen. Katsoin lapsen kanssa elokuvaa sukkula kädessä ja tein yksinkertaisen kukan ilman ohjetta, joten en voi linkkiä laittaa. Kukka on ihan perustekniikalla ja sopii kultalankaisena hyvin kuuseen, jossa on kapeaa kultanauhakoristetta. Ripustin sen kuuseen hetkeksi. Jonain jouluna vielä laitan koko jouluksi pelkkiä käpypitsikoristeita. Tässä kultalanka on paikallaan. Koruissa tämä lanka on jäykähköä ja vaikea yhdistää muihin lankoihin. Vuoden vaihteessa katsoin yhteenvetona tämän vuoden julkaisuja ja lisäsin vanhaan linkkilistaan tänä vuonna nettilinkeistä tehtyjen töiden postaukset. linkit on kokeiltu ja kommentoitu postauksissa, lisäksi olen jaotellut linkkejä vähän vaikeusasteen mukaan helppoihin ja vähän haastavampiin. (en kokeillut kaikkien vanhojen linkkien toimivuutta) Hyvää Uutta Vuotta 2020 !

Kevätkukkia ja perhosia lasipöydällä Äitienpäiväksi tein tänä vuonna kevätperhosia. Mallin hain vaihteeksi netistä . Malli on Ruth Perryn ja suunniteltu paksummalle langalle joten jouduin jonkin verran muuttamaan solmumääriä. Työtä tehdessäni katsoin vain ohjetta alusta. Nyt kun laitoin linkkiä tähän tekstiin, niin tulin vierittäneeksi ohjetta eteenpäin ja huomasin siellä lisää variaatioita perhosesta. Nyt siis tein vain ensimmäistä ohjetta soveltaen. Käytin työhön moniväristä virkkauslankaa, luultavasti Anchor Freccia. Perhosen siipien väli on n. 5 cm riippuen siipien asennosta. Mietin, että näitä voisi kovettaa ja laittaa vaikka hiussolkiin tai sitten liimata kovettamatta äitienpäivän kukkakorttiin. Koska äitini ei juuri käytä koristeellisia hiussolkia, niin perhosesta saattaa tulla myös kirjanmerkkisovellus. En kyllä vielä osaa sanoa tarkasti, koska äitienpäiväkin on vasta ylihuomenna. Vihreä perhonen ja kevättaskuruoho Kaunista kevättä, perhosia ja hyvää äitienpäivää! Marja Jos pidit tästä artikkelista, kerrothan siitä myös kavereillesi esimerkiksi Facebookin ja Twitterin kautta. Kiitos!

Viime viikkoina on aika kulunut autossa, mutta sain kuitenkin aikaiseksi yhden lumihiutaleen. Syksyn värit ovat pudonneet maahan lehtien mukana ja välillä maisemaan ilmestyy lumi. Parina päivänä olen nähnyt jo jäistä järvenpintaa, tosin en ihan kotikulmilla vielä. Palasin siis lumihiutaleiden pariin viime viikon koruharharetken jälkeen. Tällä kerralla lumihiutale on tekniikkaharjoitus, joka löytyy Robin Perfettin sivulta Tatting by the Bay. Lumihiutale on kaunis ja tekniikkaharjoitus hyödyllinen, tässä tuli siis kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Valitsin tähän hiutaleeseen jäänsinisen värin. Etsin ensin huolellisesti esille kaikki välineet; Lizbeth 40 langan, 7mm nirkkomitan, koukun ja sukkulat. Tällä kerralla lanka oli oikeaa kokoa ja tein kaiken ohjetta noudattaen ihan rauhassa. Lopputulos on onnistunut ja lumihiutale kovettamista vaille valmis. Tämä on upea hiutale kokoelmaani ja sinisävy korostaa lumihiutaleen jäistä kauneutta. Lunta ja syksyn lehtiä maassa Melkein myöhästymässä Etelän lennolta

Joululukello, johon on lisätty siemenhelmiä tuomaan lisää kimallusta. Aloittelijalle sopiva helppo käpypitsitekniikka; vain renkaita ja kaaria.

Olin tyttären mukana askarteluliikkeessä ostamassa puuttuvia tarroja ja massoja. Huomasin puuhyrrät hyllyssä. Ostin kaksi hyrrää kokeeksi pitsikoristelua varten. Halusin hyrristä värikkäitä ja vaihdoin väriä jokaisella kerroksella. Sain tyhjennettyä viime viikon sinisen kirjanmerkin jäljiltä jääneen sukkulan tuohon siniseen hyrrään. Sininen, punainen ja keltainen yhdessä tuo jotenkin mieleen lapsuuden hyrrät. En tiedä oliko väriyhdistelmä tavallinen vai oliko muisto omasta lapsuudesta niin voimakas, että kuvittelen tuon väriyhdistelmän olevan ainoa oikea hyrrän väriyhdistelmä. Puuhyrrän viimeistelin Viva – askartelumaalin värillä ”Inka Gold”. Väri on hyvin lähellä puuta, kiilto kuitenkin viimeistelee hyrrän siistimmäksi. Sää on kolea ja kevät antaa odottaa itseään. Eilen satoi isoja rakeita kotimatkalla ja alkuviikolla oli lunta maassa. Vapputunnelmaan virittäytyminen edellyttää vähintään munkin paistoa vielä. Puhalsin muutaman ilmapallon valmiiksi hyrrien kuvaamista varten. Näiden kuvien myötä toivotan Hauskaa Vappua kaikille lukijoille! Jos pidit tästä artikkelista, kerrothan siitä myös kavereillesi esimerkiksi Facebookin ja Twitterin kautta. Kiitos!

Frivolite- eli käpypitsilumihiutaleita Robin Perfettin ohjeen mukaan. Pieni virhe teki lumihiutaleista kuva-arvoituksen. Tekstissä linkki ohjeeseen.

Pam Palmerin ohjeella käpyilty frivolite-pitsipossu ruskealle pahville liimattuna käy hyvin joulukoristeesta. Frivolite muistuttaa sokerikuorrutusta.

Koukkuketju 2 Nyt otin hyvin erilaiset langat, ehkä jopa liian erilaiset. Tuntui, että työstä oli vaikea saada tasaista jälkeä. Tavoittelin ketjuun pallokuvioita mantelitelipitsillä. Manteli on yleensä lähes soikion muotoinen, tässä jätin keskikohdan hyvin leveäksi saadakseni pallovaikutelmaa. Varmaan nauha olisi ollut siistimpi, jos olisin tyytynyt mantelinmuotoisiin kuvioihin, mutta nyt vain halusin palloja. Nauhan leveyteen nähden tein sen päähän melko suuren lenkin. Tosin siitä ei ole haittaa, sen läpi koukku on helppo pujottaa, mutta pienempi olisi ollut sirompi. Pääasia, että nauha toimii suunnitellussa tarkoituksessaan. Seuraavaksi taidan tehdä muutaman tavallisen ja oikeanmuotoisen mantelin, ihan vain todistaakseni itselleni, että mantelikuviot ovat normaalisti tasaisia. Vielä olisi kaksi koukkua ilman ketjua. Palloketju kokonaisena

Käpyilty joulukoriste. Enkelisydämen kuvioissa on hyödynnetty käpypitsimantelitekniikkaa. Linkki ohjeeseen tekstissä.

Valokuvaaminen on vaikea laji. Tämä liina on luonnossa roosa, mutta kaikissa keinovaloissa lanka näyttää saavan keltaista sävyä liikaa. Kuvasin liinan näin illalla, jolloin luonnon valoa ei ole, joten laitan vähemmän totuuden mukaisen kuva. Näin instagramissa nimimerkillän tattingweed mielenkiintoisen liinan nimeltä Crinoline. Liinassa on vain yksi kerros ja ohjeen seuraaminen oli haastavaa. Tein muutaman kerran virheen ja jouduin korjaamaan. Lisäksi haastetta toi virkkauslanka, joka oli kovempaa ja vähän paksumpaa, kuin langat, joihin olen viime aikoina tottunut. Kova lanka tuntui vähän jäykältä ja liinaa tehdessä oli sellainen olo, että työn jälki ei voi olla tasainen ja siisti. Taidan siirtyä takaisin ohuempiin lankoihin. Roosa väri on kaunis ja siihen olen tyytyväinen. Liinan kuviot tulevat esille parhaiten mustalla tai valkealla pohjalla, mutta mutta musta on liian synkkä tähän taustaksi. Selkeää paikkaa liinalle ei vielä ole, toivottavasti sellainen löytyy. Marja Jos pidit tästä artikkelista, kerrothan siitä myös kavereillesi esimerkiksi Facebookin ja Twitterin kautta. Kiitos!

Ajattelin tehdä kesäisen kevyen valkoisen pitsin. Valitsin tämän kukan peruskuvioksi. Tein vielä väleihin pienempiä yksinkertaisia kukkia, (R 5-7-7-5) x 6, saadakseni kuvion tiiviimmäksi. Kunnianhimoisena tavoitteena oli saada kesäpitsistä aikaan kulho. Astian sainkin siitä tehtyä, mutta lopputulos kovetettuna ei ollut niin kova kuin olisin halunnut. Otin kuitenkin varmuuden vuoksi jo kuvia ennen kuin kovetan lisää, jos vaikka onnistun pilaamaan koko kulhon. tatting bowl Sattumalta tuo kulho sopi Esikkopolkuliinan päälle niin hyvin, kuin olisi suunniteltu pariksi. Kulho oli haasteellinen työ. Näin jälkiviisaana voi sanoa, että olisi kannattanut aloittaa valmiista mallista. Ideoita pitsiastioiden käyttöön minulla kotona kuitenkin olisi, joten täytyy jatkaa harjoituksia joskus vielä. Lankana tässä oli virkkauslanka Aida 20. Kulho Esikkopolku-liinan päällä

Muistoksi ripillepääsystä Vuodet vain katosivat. Tällä hetkellä tuntuu, etten muista niistä puoliakaan. Äsken meillä oli pien tyttö ja nyt järjestetään jo rippijuhlia. Joskus elämä tuntuu kiitävän liian nopeasti. Löysin kaapin kätköistä mekon, jonka olen neulonut langantähteistä pienelle pianistille suurimmaksi osaksi musiikkiopiston aulan sohvalla. Pikkupianistin mekko Mekko oli yllättävän kovassa käytössä aikanaan. Nyt pieni pianisti on yli 173 cm pitkä, asuu meillä edelleen ja soittelee välillä pianoa, mutta mekkoa ei ole pitänyt vuosiin. Mekko herätti mukavia ajatuksia ja muiston suzuki-pianistin alkutaipaleesta. En henno sitä hävittää vieläkään, vaikka tuskin sitä kukaan koskaan enää käyttää. Nyt järjestetään siis rippijuhlia sunnuntaiksi. Tein pienen ristin, jota ajattelin koruksi. Siihen rististä tuli mielestäni liian suuri, joten laitoin siihen langan ja aloin nimittää sitä kirjanmerkiksi. Ristin kokoon vaikutti nuo pienet kuparinväriset helmet, joita halusin ristiin kokeilla. Lopputulosta on aina vaikea ennakoida, ja vielä vaikeampi jos tekee jotain ilman valmista mallia ja ohjetta. Toivottavasti tuota voisi käyttää kirjanmerkkinä. En enää sunnuntaiksi muutakaan ehdi tehdä, joten tämän aion rippipäivänä tytölle antaa. Otin valokuvan rististä ruutupaperin päällä, jolloin ristin koko hahmottuu paremmin. Vielä tekniikasta mainitsen, että tuossa ristin uloimmissa renkaissa laitoin sisemmän langan kaksinkertaisena, jotta pitkä lenkki ei kierry liikaa ja lopputulos on siistimpi. En tiedä oliko tuosta apua. Nyt kuitenkin selvästi huomaa, että ulommat renkaat ovat paksumpia kuin ristin keskellä olevat pienemmät renkaat. Risti ruutupaperilla

Ruskakorut Ostin lippuja junamatkalle ja totesin, että aikataulu edellyttää aikaista lähtöä ja vain paikallisjunalla ehtii ajoissa perille. Junan hitaus harmitti vähemmän, kun otin käsityön matkalle. Syksyn värisiä lankoja oli vielä pöydällä, joten ne lähtivät siitä helposti mukaan. Valinta olisi ollut ehkä toinen, jos olisin katsonut ikkunasta avautuvaa lumista talvimaisemaa. Nyt olin siis vielä tämän korusetin ajan ruskan tunnelmissa. Koristeellisuus tulee väreistä, joten malli on ihan yksinkertainen perusmalli. Tässä halusin kokeilla voisiko leveään työhön laittaa kaksi magneettisolkea. Toimiihan tuo ratkaisu jotenkin käytössä, mutta ovat nuo lukot tavattoman painavia tuohon hentoon pitsiin. Täytyy laittaa ostoslistalle erilaisia korulukkoja, kun varasto on niin vähissä. Rannekorussa magneettilukko olisi kuitenkin kätevä. Ainakin itselläni on joskus haastetta kiinnittää vaikeita lukkoja yhdellä kädellä, siksi halusin kokeilla magneettia. Muistelen, että mallin perusohje löytyy Barbara Fosterin kirjasta: Tatting a Potpourri of Patterns. Tätä en voi valitettavasti tarkistaa nyt, kun päivitän blogia reissun päällä ja kotiin on n. 500 km. Korvakorut lähikuvassa Marja Vielä muistutus ensi viikolla Espoossa olevasta käpypitsitapaamisesta Jos pidit tästä artikkelista, kerrothan siitä myös kavereillesi esimerkiksi Facebookin ja Twitterin kautta. Kiitos!

Viikonloppu oli kiireinen. Hain lapseni opiskelupaikkakunnalta kotiin tavaroineen. Nyt on kaikki lapset taas kesän kotona. Lapset kasvavat ja pelkään, että yhteiset kesät alkavat olla vähissä. Äidin osa on katsoa, kuinka lapset lentävät pesästä, onneksi nämä opiskeluajan kesät pehmentävät muutosta. Tein yksinkertaisia kukkia kesäkoruihin. Malli oli neulalle, mutta tein sukkulalla. Helmet lisätään lopuksi, joten on samantekevää kummallako välineellä kukat tekee ja tällä kerralla sukkula tuntui mukavammalta käteen. Kukissa on punaista virkkauslankaa, Lizbeth 20 metallilankaa ja sinistä Twirlz 20- kaksiväristä lankaa. Kiva yksinkertainen malli ja hyvinkin käyttökelpoisia kukkia.

Julie Patterson's Hearts and Flower Cross Viime viikolla tein ristin, josta tuli liian suuri korttiin liimattavaksi. Tällä kerralla siis toinen yritys tehdä risti onnittelukorttiin. Nyt valitsin selvästi pienemmän ristin. Kortin risti on haasteellinen; pitäisi olla kaunis ja koristeellinen, mutta kuitenkin riittävän pienikokoinen. Käytin tässä ristissä edelleen Lizbeth 40 lankaa ja nyt mallina oli Julie Pattersonin kaunis ja yksinkertainen risti . Tämän ristin kanssa korttiin jäi tilaa myös kukkakoristeelle. Tein lehdet ja varret samalla langalla kuin ristinkin, ajattelin, että näin kortista tulee rauhallisempi ja teemaan sopivampi. Kukat tein Koivukorventilan kasvivärjätystä villalangasta, jota olen ensimmäisen kerran käyttänyt huopalaukkuun helmikuussa . Suunnittelin ja tein tätä korttia vanhimmalle lapselleni, jolla on sunnuntaina konfirmaatio. Onneksi aloitin hyvissä ajoin, kun vasta toinen yritys onnistui. Vielä on haasteena kirjoittaa korttiin sisäpuolelle äidiltä lapselle sopiva teksti. Tekstiä voin miettiä tarkemmin leipomusten äärellä ja huushollia siistiessä tänään ja huomenna. Jännitystä juhlan suunnitteluun tuovat vielä sääennustukset, joissa sateen mahdollisuus vaihtelee paljon. Sunnuntaina päivällä saisi olla poutaa, mutta muuten kyllä sadesää on meille tervetullut. Luonto alkaa olla jo liian kuivaa, nurmikkoa ei ole tarvinnut leikata aikoihin ja juhannusruusutkin jo lakastuvat vaikka juhannukseen on vielä viikko aikaa. Kesäterveisin, Marja Jos pidit tästä artikkelista, kerrothan siitä myös kavereillesi esimerkiksi Facebookin ja Twitterin kautta. Kiitos!

Jatkoin lumihiutaleteemalla oikeita hiutaleita yhä odotellessa, ulkona on vielä ruska parhaimmillaan. Suunnittelin näistä lumihiutaleista joulukuusen koristeita. Siihen tarkoitukseen haluan vaihtelevia muotoja, tuskin luonnostakaan löytyy kahta samanlaista hiutaletta. Teinkin tällä kerralla vähän pyöreämmän hiutaleen, jossa on seitsemän sakaraa. Ohje siihen löytyi täältä. Lankana käytin Lizbeth 40 luonnon valkoista.

Talvikäpyilynä käpypitsilumiukko luutineen , hattuineen ja kristallinappeineen. Ohje Inga Madsenin kirjasta.

Lumitähti Tämä lumihiutale kullan värisenä toteutettuna olisi tuikkiva tähti. Jotenkin kiehtova malli, jota halusin välittömästi kokeilla. Suurin virhe, jonka tein tämän kanssa oli katsoa elokuvaa samalla kun tein toista kerrosta. Lumihiutaleesta löytyy pari virhettä, mutta en korjaa niitä, vaan ovat siellä merkkinä käsityöstä. Tätä tekstiä varten avasin ohjeen linkin kopioimista varten ja unohduin sivuille ihastelemaan virkattuja hattuja. Niin hienoja hattuja, että teki mieli vaihtaa sukkulat välittömästi virkkuukoukkuun. Kotona ei juuri nyt ollut sopivia hattulankoja, joten ehkä ajatus menee ohi viimeistään matkalla kauppaan lankoja hankkimaan. Kyllä Suomen talveen on vain parempi mennä ihan lämpimän ja perinteisen pipon kanssa. Ehkä löytyy vielä koukuttavia lumihiutaleita ja jatkan sukkuloiden kanssa.