Kuvaaja: Reijo Nenonen / Nro: 156372 / Albumi: Asuminen ja Rakennukset / Housing and Buildings / Kuvapankki - Kuvatoimisto Vastavalo.net

Abandoned Radar Control Building, Chernobyl-2 Jonnie Lynn Lace ©

Selkärankaisten ja selkärangattomien käsittelyn aloitimme pohtimalla, miten ihminen eroaa esimerkiksi hämähäkistä, madosta tai tuhatjalkaisesta. Pienen johdattelun jälkeen pääsimme keskustelussamme selkärangan, luurangon, luiden ja pääkallon käsitteisiin. Mikä tehtävä selkärangalla on? Minkälainen ihminen olisi ilman selkärankaa? Mikä tehtävä luilla on? Tutustuimme kuvien avulla siilin, harakan, sammakon, lepakon, ahvenen ja kyyn luurankoon. Oppilaat arvuuttelivat aina kuvan nähdessään, minkä eläimen luuranko oli kyseessä.  Tämän jälkeen olisi ollut järkevää kartoittaa oppilaiden ennakkotietämystä selkärankaisista ja selkärangattomista esimerkiksi pyytämällä oppilaita mainitsemaan eläimiä molempiin ryhmiin. Tarkastelimme kuvaa, johon selkärankaiset ja selkärangattomat oli laitettu omiksi ryhmikseen. Oppilaat valitsivat vuorollaan yhden kuvassa olevan eläimen, jota muut arvuuttelivat kyllä/ei -kysymysten avulla. Kyseessä oli siis leikki Mitä eläintä ajattelen?   Olemme leikkineet KIM-leikkiä useammankin kerran ja se olisi sopinut myös tämän aiheen käsittelyyn ja esimerkiksi juuri tässä kohdassa, samoin kuin muistipeli. Aiheen käsittelyn alkuun olisi sopinut erittäin hyvin Portinvartija-leikki.    Tavut sekaisin -tehtävä oli erittäin innostava! Sanoina olivat tu ket (ket-tu) pu ra (ra-pu) ki hau (hau-ki) ko ru sak (ru-sak-ko) ko sam mak (sam-mak-ko) tas ras (ras-tas) ka ha rak (ha-rak-ka) ko si si lis (si-si-lis-ko) hai ra muu nen (muu-ra-hai-nen) mä ki häk hä (hä-mä-häk-ki) kai tu jal hat nen (tu-hat-jal-kai-nen) ka puk sim (sim-puk-ka) to ma te kas (kas-te-ma-to) Jokaisen keksityn sanan yhteydessä keskustelimme, onko eläin selkärankainen vai selkärangaton. Tämän jälkeen jokainen oppilas sai yhden eläinkortin. Ensin dokumenttikameralle koottiin kaikki selkärankaiset ja sitten selkärangattomat. Havaitsin, että oppilaita auttoi, kun pyysi heitä pohtimaan, onko heidän saamallaan eläimellä luita vai ei. Lopuksi luin tarinan Into Majavasta: On kaunis syyskuun päivä. Ekaluokkalaiset ovat ensimmäistä kertaa yhdessä opettajan kanssa retkellä lammella. "Shh! Ollaan ihan hiljaa, niin eläimet eivät säikähdä meitä!" opettaja sanoo. Oppilaat istuvat ruohikossa ja yrittävät hiljentyä.     On jännittävää kuunnella luonnon ääniä. Tuuli suhisee lempeästi korvissa. Kauempaa kuuluu linnunlaulua, sitten harakan säksätys säikäyttää lapset. Opettaja kysyy: "Mitä merkkejä eläimistä huomaatte ympärillämme?" Monta innokasta kättä nousee heti, ekaluokkalaiset ovat jo oppineet viittaamaan. "Hämähäkin verkko!" "Muurahaiskeko!" "Kuollut etana." "Hylätty linnunpesä." "Entä vedessä?" opettaja kysyy. Oppilaat miettivät vähän aikaa. Aurinko on kiillottanut veden pinnan säteillään ja silmiä pitää vähän siristellä, muuten häikäisee. Sitten viittaaja saa vastausvuoron. "Tuolla on katiska." Oppilaita naurattaa. Opettaja sanoo: "Niin, kertoohan sekin tavallaan eläimistä eli kaloista. Katiskalla voi saada kalaa."    Tulee hiljaista. Samalla hetkellä kuuluu äänekäs pulahdus ja hiukan kauempana veden pinta väreilee. Kaikkien katseet kääntyvät lampeen ja lapset katselevat majavan rakentamaa röykkiötä. Se on rakennettu puista, kivistä, mudasta ja risuista. Lapsista on hienoa tehdä luontohavaintoja yhdessä.     Into Majava on salaa katsellut ihmispentulaumaa hämillään: "Onpa tuolla isolla ihmisellä paljon pentuja!" Majava kuulee, että ihmiset puhuvat eläimistä. Se alkaa innoissaan luetella ystäviensä nimiä: "Harakka, etana, perhonen, sisilisko, varpunen, kettu, karhu..." Luettelo on oikein pitkä.  Tarina on Pisara 1 -kirjan opeoppaan sivulta 53. Aiheen voi integroida liikuntaan esimerkiksi seuraavien leikkien avulla. Mielikuvajumpassa oppilaat liikkuvat annetun eläimen liikkumistavan mukaan, esimerkiksi "Juokse nopeasti kuin ilves, hiivi vaanien kuin kettu, kävele arvokkaasti kuin kurki, loiki kuin jänis, lennä kaarrellen kuin haukka, kipitä vikkelästi kuin hiiri, matele kuin käärme, kävele kuin rapu, löntystele kuin karhu, hypi kuin sammakko..." Luokitteluleikissä opettaja luettelee eläinlajeja. Jos eläin on selkärangaton, oppilaat juoksevat liikuntasalin toiseen päähän. Jos eläin on taas selkärankainen, oppilaat juoksevat salin vastakkaiseen päähän. Opettajan huutaessa "Eläimet!" oppilaat juoksevat salin keskelle. Liikkumistapoja voi muuttaa leikin edetessä.