Jaksan joka vuosi ihmetellä kelloköynnöstä, kun se herkeää kukkimaan. Miten voi olla näin monipuolinen ja ihmeellinen kukinta. Suomen oloihin jopa himpun eksoottinen. Valmiina kukintoina pienen nyrkin kokoiset kellomaiset kukat ovat hämmästyttävän kauniita. Parasta kukinnossa on sen moninaiset vaiheet. Lehtevän näköinen vihreä nuppu muuttuu suureksi nupuksi. Aukeava kukka on alkuun lähes valkoinen. Siitä se hiljalleen muuttuu täysin purppuraiseksi. Joko mainitsin kaikki ihanat sävyt siinä matkan varrella? Lähes liian hyvää ollakseen totta. Kelloköynnös on kaikista kasveista se hauskin ja helpoin esikasvatettava. Homman saa aloittaa jo tammikuun lopussa (kaltaiselleni hätähousulle erittäin jees), pienet taimet ovat suuria ja helppo koulia. Kuvan jättimäiset lehdet ovat sirkkalehdet. Jos harkitset esikasvatusta ja koulinta mietityttää - aloita tästä! Tätä helpompaa pikkutaimen käsitteleminen ei voi olla. Rakastan köynnöksiä ja vauhdikkaan kasvun seuraaminen on hauskaa. Syykin vauhdille on melko selvä. Kaveri ottaa mittaa 2-4 metriä kesän aikana. Kiirettä pitää! Vesisuositus kelloköynnökselle on keskiverto. Tämä tulee kuitenkin suhteuttaa kasvin kokoon. Vettä saa kaataa kerralla valtavan kannullisen. Ravinteita kasvi tarvitsee runsaasti. Parhaan kukinnan olen saanut, kun lannoitan kesäkukkalannoitevedellä joka kerta. Saattaa mennä himpun liikalannoituksen puolelle, mutta toimii. Blogin kautta minulle on suositeltu myös runsaita määriä kanankakkaa. En siis ole yksin ajatukseni kanssa. Köynnös on upea jo lehtivaiheessa. Se kiipeää komeasti myös seinää pitkin. Olen kasvattanut kelloköynnyöstä myös amppeleissa missä kukinta on jostain syystä ollut heikoin. Kasvi on kuitenkin kasvattanut aina upea lehtimassan, joten en ole kukkien puutetta surrut. Keväällä kelloköynnös sietää huonosti kylmää, mutta loppusyksystä tämä on se kylmänkestoisin köynnös. Syksyllä purppuraiset lehdet taipuvat kauniiksi seppeleiksi ensilumien aikaa. Kuvia näet linkistä. Aurinkoista tiistaita!