Syksyn voi haistaa varsinkin aamuvarhain, kun astuu ovesta ulos ja uloshengitys jo hieman ilmassa huuruaa. Ne ihanat laululinnut ovat kadonneet, niin etten kuule enää peippoa, punarintaa, mustarastasta, kirjosieppoa, en edes pääskysten lirkutusta. Pihan varpuset pärpättävät samoin kuin aina ennenkin mutta tiaiset laulavat jälleen selkeästi yksinkertaisempia talvilurituksiaan. Kosiomenojen, reviirinpuolustusten ja poikasten opetuksen aika on linnuilla jo niin ohi. Ukkolaukkojen, Allium hollandicum, alunperin toukokuun violetti väri on muuttunut keskikesän vihreästä elokuun kellertävään. Saapa nähdä kuinka paljon siemenistään ja juuriversoistaan leviävien syysasterien, Aster novi-belgi nupuista ehtii aueta ennen kuin pakkasyöt lannistavat ne... Ojien reunamilla kukkivat ohdakkeet. Olen koettanut siirtää ohdakkeita pihaamme kasvamaan, mutta eiväthän ne tahdo kasvaa ihmisen niille määräämillä paikoilla vaan vapaana missä vaan. Minusta ohdakkeet ovat ihania. Varsinkin ne paksut, suuret, partasutimaiset. =)
