Pihlajansilmut pysyvät pieninä vain muutamia päiviä, juuri nyt viikolla 21 tänä keväänä on se hetki Etelä-Suomessa. Myös pihlajan tulevien kukkien ...

Syötävät kukat ovat ihana palkinto puutarhurille ja yllättävän monikäyttöisiä. Katso laji- ja käyttövinkit.

Viljely on helppoa, kun kylvät kukat, vihannekset ja yrtit muovilaatikoihin talvella ja laitat laatikot ulos. Näin säästät tilaa ja saat todella kestäviä kasveja, jotka selviävät myös pikkupakkasista. Kokeile suosittua talvikylvöä jo tänä talvena!

Pihlajanmarjan hapokkuus sopii loistavasti valkosuklaan kanssa. Hyödynnä marjoja notkuvat pihlajat ja leivo vinkeät keksit.

Uusien kasvien tunnistuksen opetteleminen voi olla haastavaa, kasvien eroja voi olla vaikea havaita. Tässä on sarjakukkaisten tunnistamista helpottavia kuvia, jossa eri lajien eroja voi yrittää tarkastella. Vuohenputki (Aegopodium podagraria) kuuluu sarjakukkaisiin, sen näköislaji on karhunputki (Angelica sylvestris). Vuohenputken saattaa helposti sekoittaa myös muihin sarjakukkaiskasveihin, kuten koiranputkeen. Vuohenputki on tästä porukasta helposti tunnistettavissa, kun opettelee sen tuntomerkit ja erot muihin lajeihin. Sarjakukkaisia kasveja tutkittaessa on muistettava, että tähän ryhmään kuuluu tappavan myrkyllisiä kasveja. Älä sekoita vuohenputkea myrkyllisiin myrkkykeisoon (Cicuta virosa), myrkkykatkoon (Conium maculatum) tai hukanputkeen (Aethusa cynapium)! Kerää aina vain varmasti tunnistamiasi villivihanneksia! Sulassa sovussa samassa puskassa kasvavat koiranputki, vuohenputki ja karhunputki. Vuohenputki kasvaa tyypillisesti puutarhoissa ja pihamailla. Se muodostaa tiiviin yhtenäisen kasvuston perennapenkkiin tai omenapuiden alle. Jos yrität kitkeä vuohenputkea, tutustut sen hyvään tuntomerkkiin, pinnanmyötäiseen juuristoon, jonka avulla kasvi leviää rönsyten tehokkaasti. Vuohenputken lehdet ovat toistamiseen 3-sormiset ja lehdykät ovat epäsymmetriset. 3 haaraa, joissa on 2-3 lehteä. Lehden varressa on pieni kouru. Kasvi tuoksuu porkkanalta. Vuohenputken kukinto on tyypillinen sarjakukkaisten kerrannaissarjainen, pienehkö ja vihertävänvalkoinen. Kuvasta voit vertailla karhunputken, vuohenputken ja koiranputken lehtien eroja. Karhunputki - vuohenputki - koiranputki Karhunputki on kasvina vuohenputkea selkeästi kookkaampi, mutta versot voivat olla keväällä samankokoisia. Karhunputki kasvaa yksittäisinä kasveina. Koiranputken lehti on vuohenputkeen verrattuna aivan erilainen, lehti on muodoltaan kolmiomainen, 3 kertaa parilehdykkäinen ja pikkulehdykät ovat hammaslaitaisia. Koiranputkella on hieman porkkanaa muistuttava juuri, eikä mattomainen juuristo, kuten vuohenputkella. Tässä vielä vertailukuva karhunputkesta ja vuohenputkesta. Karhunputken lehdet ovat kolmeen kertaan parilehdykkäiset. Lehdet ovat puikeita, teräväkärkisiä ja sahalaitaisia. Karhunputki vasemmalla ja vuohenputki oikealla Karhunputken hyvä tuntomerkki löytyy kasvin alapuolelta, jossa varren hangassa on näkyvissä "tumma kruunu" muistisääntönä metsän kuninkaasta. Kuvassa on nuori verso, jossa alimmassa hangassa on nähtävissä tumma rengas. Karhunputki vasemmalla ja vuohenputki oikealla, kuva kasvin alapuolelta. Maastossa näiden kasvien tunnistaminen ja erottaminen on helpompaa, kun kasvupaikka ja kasvin yleinen olemus on selkeämmin nähtävissä. Muista, että syötäväksi kerätään vain varmasti tunnistettuja kasveja!

Vuohenputkea puskee tiheinä kasvustoina monenlaisilla kasvupaikoilla: lehdoissa, puronvarsilla, pihoilla, joutomailla ja laitumilla. Hyvä tuntomerkki on kasvin lehti: se on kahteen kertaan kolmisorminen eli kolmihaarainen ja kukat ovat valkoiset tai vihreänvalkoiset.

Tämän helpommalla et saa juhannusvieraita hurmattua.

Inkiväärin kasvatus on helppoa kotikonstein. Hortonomi antaa ohjeet onnistuneeseen inkiväärisatoon.

Jauhosavikka ansaitsee maineen korotuksen rikkaruohosta keittiön monipuolisesti käytettäväksi herkuksi.

Vessapaperirullia voidaan hyödyntää jos jonkimoiseen puuhaan. Ne soveltuvat mainiosti myös monelle kotipuutarhurille tuttuun askareeseen, esikasvatukseen.

Kesällä suosikkipuuhiani on syötävien kasvien ja lääkeyrttien keruu. Joitakin lääkekasveja voi kerätä ihan omasta pihasta. Nyt on hyvä kuismankeruuaika, ainakin mökkimme piha on täynnänsä kukkivia …

Pihlajanmarjan hapokkuus sopii loistavasti valkosuklaan kanssa. Hyödynnä marjoja notkuvat pihlajat ja leivo vinkeät keksit.

Kuusenkerkkäsiirapin valmistus on käynyt monena keväänä mielessäni, mutta luvalliset apajat ovat olleet aina liian kaukana. Kuusenkerkkien keräämiseen tarvitaan maanomistajan lupa. Tänä keväänä osuimme oikeaan aikaan anopin pihamaille, jossa osa pihakuusien kerkistä oli juuri parhaimmillaan, 1-2 cm pituisia. Joten tuumasta toimeen ja lähdimme mieheni kanssa kerkkiä napsimaan noin litran verran. Kerkät irtoavat oksista helposti sormin irroittamalla. … Jatka lukemista Kuusenkerkkäsiirappi →

Kun kaksi klassikkoa yhdistetään, ei voi tulla muuta kuin tuplahyvä kakku! Omenapiirakan kanelista täytettä on juustokakun pohjalla sekä pinnalla.

Pihlajanmarjan hapokkuus sopii loistavasti valkosuklaan kanssa. Hyödynnä marjoja notkuvat pihlajat ja leivo vinkeät keksit.

Persiljarivit ja minttupuskat kukoistavat nyt kuin viimeistä päivää. Mikäli koko satoa ei ehdi käyttämään ruoanlaitossa, kannattaa yrtit säilöä talven varalle kuivaamalla ja pakastamalla. Näppärä maustaa yrteillä myös öljyt ja jääpalat.

Inhoatko hyttysiä? Näin pääset niistä eroon! Hyttyset ovat ikävä riesa, jotka pahimmillaan pilaavat tunnelmallisen illan. Ne pitävät ärsyttävää ääntä, pistävät ja aiheuttavat kutiavia paukamia, joiden kutina vain pahenee raapiessa. Moni päättääkin suojautua hyttysmyrkyillä, jotka eivät kuitenkaan ole iholle hyväksi. Tämän vuoksi on hyvä tietää vaihtoehtoisia keinoja, joilla hyttysistä pääsee eroon tai ainakin niiden määrä vähenee […]

Pihlajanmarjan hapokkuus sopii loistavasti valkosuklaan kanssa. Hyödynnä marjoja notkuvat pihlajat ja leivo vinkeät keksit.

Pihlajanmarjan hapokkuus sopii loistavasti valkosuklaan kanssa. Hyödynnä marjoja notkuvat pihlajat ja leivo vinkeät keksit.

Olemme puutarhassa aina kun se on mahdollista! Kun ei ole niin meidät löytää netistä, jossa pidämme viljelypäiväkirjaa, kirjaamme parhaat reseptimme oman sadon vihanneksista sekä jaamme kokemuksia rintamamiestalon perusparannusprojektista.

Ruohosipulinkukkasuolan pohjana karkea ruususuola Pohjana tavallinen karkea merisuola Pohjana hieno ruususuola Jätin reilu viikko sitten ruohosipulinkukkia kuivumaan lautaselle huoneenlämpöön. Road tripiltä palattuamme kukat olivat kuivuneet ja pyöräytin niistä suolaa. Olen tehnyt aiemmin erilaisia yrttisuoloja, joten samaa periaatetta noudattaen valmistin suolan kukistakin. Tein pienet satsit karkeasta ja hienosta ruususuolasta sekä tavallisesta merisuolasta. Merisuola jätti suolan harmaammaksi, mutta käytettyä sekin tulee. Pinkimpää suolaa haluan käyttää esimerkiksi siian graavaukseen ja ripotella hienoa suolaa vielä tarjoiluvaiheessakin päälle. Ruohosipulinkukka antaa suolalle mukavaa makua, mutta sipulisuus ei kuitenkaan ole liian voimakas. Nyt jätän suolat vielä kuivumaan, jotta ne eivät paakkuunnu purkissa ja syksylle on taas ihanaa herkkua nautittavaksi! Ruohosipulinkukkasuola hienoa tai karkeaa ruususuolaa tuoreita tai kuivatettuja ruohosipulinkukkia Hienonna ainekset tehosekoittimessa haluamaasi karkeuteen ja jätä suola sen jälkeen kuivumaan leivinpaperin päälle uunipellille. Kun suola on kuivunut, voit lusikoida sitä lasipurkkeihin käyttöä varten. Suola toimii myös loistavana tuliaisena niin uuteen kotiin kuin mökkivisiitillekin. VINKKI! Voit käyttää ruohosipulinkukkien tilalla muitakin syötäviä kukkia (ruiskaunokki, kehäkukka) tai yrttejä.

Koiranputki on kaikille tuttu niittyjen, pientareiden ja pihojemme rikkakasvi, mutta harva osaa tunnistaa sen. Koiranputki on nimittäin myös ennen wanhaan kaikista maamme putkista tarvittaessa käytetty "yleisnimitys", jos ei varmaksi tiennyt, mikä kasvi on kyseessä. Vähän samoin, kuin kaikki "tunnistamattomat sienet" ovat aina vain "lehmäntatteja" tai "Myrkkysieniä". Koiranputki kuuluu Sarjakukkaiskasvien heimoon, ja Koiranputkien sukuun. Sarjakukkaisena koiranputki on sukua mm. Porkkanalle, palsternakalle, kuminalle, fenkolille, ja anikselle. (Koiranputki. Kuva: Wikipedia) Koiranputki on levinnyt ympäri maailman, ja kasvaa meillä Suomessakin vähän kaikkialla. Eniten kasvi suosii hedelmällistä, ja typpipitoista maata. Koiranputki muistuttaa ensi vilkaisulta myös myrkyllistä Hukanputkea, sekä pahanhajuista Katkoa. Tällaisten, tunnistusvirheistä johtuneiden myrkytysten vuoksi myös Koiranputkea on paikoin pidetty myrkyllisenä. Koiranputki kasvaa lähinnä avoimilla, aurinkoisilla ja puolivarjoisilla paikoilla, toisin kuin metsissä enemmän viihtyvä kaksosensa, Hukanputki, tai kosteikoissa viihtyvä Katko. Koiranputkea voi myös tavata metsistä, mutta se on harvinaisempaa, vähän kuin hukanputken löytäminen niityltä. Kasvin latinankielinen nimi tarkoittaa suunnilleen samaa kuin "Metsäkirveli" (vap.suom. huom.). Koiranputki tunnetaan paikoin myös Kattarana, Ruiskuheinänä, Koirankuminana, Lehmän tai Pirun Persiljana, Villikirvelinä tai Köyhän/Torpparin Harsokukkana. Englannissa kasvi tunnetaan kukkiensa ansiosta myös nimellä "Queen Anne's Lace", joka tarkoittaa Kuningatar Annen Pitsejä. Paholaisviittaukset ovat todennäköisesti lähtöisin kasvin samannäköisyydestä myrkyllisten putkien kanssa, ja kasvitiedottomat välttelivät nälissään syötäviäkin putkia. (Nuori Koiranputki) Koiranputki on loppupeleissä helppo tunnistaa, etenkin, jos pystyt tunnistamaan nuo vaaralliset näköislajit. Mielestäni tärkeämpää olisikin opetella ensin ne vaarallisten lajien erityistuntomerkit (klikkaa äskeiset linkit), ja siirtyä sitten niistä turvalliseen Koiranputkeen, jossa ei juuri ole myrkkykasvien mainittuja erityistuntomerkkejä: -Koiranputki kasvaa vajaasta metristä n. puolentoista metrin pituiseksi, ja kukkii Kesäpäivän korvilta Elokuuhun saakka. Hyvällä, aurinkoisella kasvupaikalla jo viikkoa-paria aikaisemminkin. Kukinnot ovat sarjakukkaisille tyypillisesti varsien päissä ryppäissä. -Koiranputken kukat ovat valkoiset, ja yksittäinen kukinto on ilmava, jopa harsomainen. Koiranputki pukkaa kuitenkin sen verran runsaasti kukkaa, että assosioituma valkeasta kukkahunnusta kasvien päällä on koiranputkiniityllä väistämätön. -Kukkasarjojen yksittäisissä pikku kukissa on kussakin viisi terälehteä, ja etenkin reunimmaisten kukkien yksi terälehti on yleensä huomattavasti muita isompi/pidempi (Katso alempi kuva) -Koiranputken varsi on nivelistään ja tyvestään vaalea, ja hieman karvainen (mikä lienee paras tuntomerkki jos verrataan myrkkykasveihin). -Kasvin päävarsi on ontto, ja nivelten kohdalta kiinteä. -Koiranputken lehdet muistuttavat hieman kirveliä, ja ovat moniosaisia. Jokainen lehtiosa on vielä erikseen moniosainen, joten ne muistuttavat jaoltaan etäisesti esim. Metsäimarre-saniaisen lehtiä. -Koiranputki on monivuotinen kasvi, joka viihtyy vuodesta toiseen samalla kasvupaikalla ja siementää ympärilleen. -Monista putkikasveistamme poiketen Koiranputki ei kuulu varsinaisiin Talventörröttäjiin, sillä usein sen kukkalatvat lakastuvat talveksi. Vahvimmat kukkavarret jättävät joskus törröttäjän, vaikka tämä onkin harvinaista. Koiranputken törröttäjä ei siis ole luotettava lajitunniste. -Koiranputkesta on olemassa myös tummavartinen, lähinnä puutarhoihin tarkoitettu muunnos, A.Sylvestris "Raven's wing", eli "Korpinsiipi", mutta värierosta huolimatta kasvit ovat muuten samanlaisia. (Koiranputken kukkaterttu) Niin ruokiin kuin rohdoksiinkin kasvista käytetään sekä nuoria versoja, lehtiä, juuria, ja jonkin verran kukkia, esim. salaattien koristeeksi. Koiranputki on yksi wanhoista villiyrteistä, ja sopii siis kotikeittiöön. Koiranputkea käytetään vähän kirvelin tai siankärsämön tavoin, ja sen maku on voimakas, ja vaihtelee kitkerästä karvaaseen. Kasvi onkin usein parhaimmillaan kuivattuna, esim. marinadeissa, kastikkeissa, muhennoksissa ja keitoissa, mutta se sopii myös tarjoiltuna tuoreeltaan haudutettujen vihannesten, perunoiden tai patojen kanssa. Miedoimmillaan, eli parhaimmillaan kasvi on ennen kukkimisen alkamista, ja keittiökäyttöön kasvi tulisi kerätä ennen Kesäpäivää. Loppusyksyn kasvit ovat maultaan jo usein tympeän katkeria. Koiranputki on Maskuliininen, Kuuhun, ja Ilman- sekä vesielementtiin yhdistetty kasvi. Kasvin jumaluudet ovat sekä vahvoja, että salaperäisiä, kuten Artemis, Diana, Hekate, Cernussos, Loki, Mielikki, Sukkamieli, Kuutar, ja tietenkin Paholainen. Koiranputki on myös lasten, neitojen ja nuorukaisten kasvi. Kukkien kielessä koiranputkea pidetään kuitenkin petollisena, sillä, niin kaunis kuin kukkiva kasvi onkin, se lakastuu maljakossa ennätysajassa, ja pahoitti aikoinaan monen neitokaisen mielen katteettomilla lemmenlupauksillaan. Nuorukaisethan antoivat aikomalleen neidolle kukkia juuri rakkautensa symboliksi; Rakkauteni tulee säilymään niin kuin nämä kukat.. (Koiranputken nuori lehti) Valkoisten kukkiensa ansiosta Koiranputki liittyy tietysti myös kuolemaan. Monille lienee kansankielestä tullut tutuksi fraasi "Pukata koiranputkea" (=Kasvaa koiranputkea), joka viittaa kuolemaan, ja uskottiinkin, että koiranputki oli ensimmäisiä kasveja, joka versoisi nimeämättömälle haudalle. Väite ei ole täysin perätön, sillä maahan piilotettu ruumis lannoittaa maaperää huomattavasti, ja ihmiskeho sisältää about 3% Koiranputken suosimaa typpeä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että viitisenkymmentä (50) kiloa painavalla henkilöllä sitä on kehossaan suunnilleen puolitoista kiloa, ja koiranputki tykkää ;) Vaikka Koiranputkella on näin siis myös yhteytensä kuolleisiin, mistään Alisen kasvista ei kuitenkaan ole kysymys, vaan Koiranputki on lähinnä Keskisen maailman, ja ihmisten kasvi. Koiranputki ei myöskään varsinaisesti ole mikään erityinen juhannuskasvi, mutta sitä voi sitoa esim. kukkaseppeleeseen jo kauneuden, ja sirouden vuoksi. Ilmava koiranputken kukkakerros seppeleen päällä on myös omiaan luomaan vaikutelman kesäöisestä "sädekehästä" kantajansa pään yllä. Koiranputki on myös jossain määrin suojeleva kasvi, ja sen mainitaan mm. karkottavan pahantahtoisia noitia ja -loitsuja. Kuitenkaan, mitenkään erityisen voimallinen se ei ole. Wicca-perinteessä Koiranputki valkeine kukkineen on yhdistetty wiccojen jumalattaren neitoaspektiin, hyveisiin ja puhtauteen. Wicca-perinteessä kasvia käytetäänkin mm. kauneus-, ja totuusmagiaan, kuten valheellisuuden paljastamiseen. Kristityt ovat kautta aikojen noiden paholaisviittausten vuoksi suhtautuneet kasviin epäilevästi, ja sitä pidetään mm. epäonnea ja vastoinkäymisiä tuovana kasvina. (Koiranputkipöpelikköä tienpientareella) Kotikosmeettisia ominaisuuksia koiranputkella ei juuri ole, ja se sopii vaihtelevasti kotiapteekkiin. Kiinalainen lääketiede on käyttänyt koiranputken juurta niin sisäisesti kuin ulkoisesti, mm. revähdysten, nyrjähdysten, mustumien yskän, keuhkoputkentulehduksen, ja astman hoidossa. Kasvin juuresta on valmistettu jokapaikan lääkettä kiehauttamalla se riisinhuuhteluvedessä, ja sitten liottamalla sitä siinä pari viikkoa. Näin hautuneen juuren on mainittu olevan loistava lääke kaikenlaisiin vatsavaivoihin ja ruoansulatusongelmiin. Kotioloissa koiranputki toimii hyönteiskarkotteena, lehtiä vaan hierotaan ihoon jos vaikka hyttyset kiusaavat. Koiranputkea voi myös kokeilla ulkoisesti sekä hauteena että kylpyinä. Keuhkoputkentulehdukseen koiranputkea kannattaa kokeilla höyryhengityksenä. Koiranputki sopii myös kasvivärjäykseen, esim. villalangoille ja muille luonnonmateriaaleille. Värjäystulokset vaihtelevat vihertävänkeltaisista vaaleanvihreisiin. Kotioloissa värjäykseen sopii iso kattila, lähdevesi, ja kiinnikkeeksi ruokasuola, karvassuola (eli epsom-suola, magnesiumsulfaatti), tai magnesiumsulfiitti (apteekista). (Pieni koiranputkipensaikko) Huom: Koiranputki voi muiden putkikasvien tavoin aiheuttaa ihoärsytystä herkimmille ihmisille. Mikäli olet yliherkkä tai allerginen sarjakukkaiskasveille, kannattaa myös koiranputki jättää rauhaan. Koiranputken juuri on myös syömäkelpoinen, mutta voimakkaan makunsa ansiosta se pitäisi ryöpätä ennen käyttöä kahdessa tai kolmessa vedessä, vähän keräysajankohdasta riippuen, kevätkesän nuoret kasvit ovat aina miedompia maultaan kuin syksyn iäkkäämmät yksilöt. Koiranputkea ei myöskään suositella, ainakaan runsaaseen, sisäiseen käyttöön mikäli sinulla on vatsahaava. Ajoittainen perus-maustekäyttö on kuitenkin yleensä turvallista. Ukonputkien sukuun kuuluvaan Jättiputkeen, eli Jättiukonputkeen (Heracleum persicum), viitataan joskus Jättikoiranputken nimellä, mutta termi on virheellinen. Jättiputki kuuluu kyllä sarjakukkaiskasveihin, mutta se ei muistuta koiranputkea millään tavalla, eikä ole sille edes kovin läheistä sukua. Jättiputket ovat kaikki myrkyllisiä,eikä niitä pitäisi mennä käpälöimään. Koska kyseessä on haitallinen vieraslaji, kasvi pitäisi kaivaa ylös ja hävittää kasvupaikaltaan. Uskomuksia: -Koiranputki unessa kielii turhamaisuudesta. -Jos laitat koiranputken lehdet kenkiisi, kukaan ei varasta kenkiäsi. -Koiranputken kukkavarsi saunavastan seassa tuo oman kullan kuvia uniin löylyttelyn jälkeen. -Koiranputken tuominen sisätiloihin tuo huonoa onnea.

Syksyn saapuessa aurinkoja laskeutuu pihamaalleni, ne seisovat rivissä korkeina sotureina, suuret keltaiset kukat ohikulkijaa tervehtien kuin valoisat auringonsäteet, tai ne loistavat värikkäänä merenä kuin auringonlaskut iltoina jolloin ilma on kostea, saaden auringon värjääntymään punaoranssiksi tulipalloksi. Niistä on oranssit syyskukat tehty, auringon parantavasta voimasta! Vaikka kasvovoiteen ei tarvitse maistua yhtä ihanalta kuin lempikakkusi ollakseen priimaa, yksi hyvä nyrkkisääntö sen suhteen onko voide hyväksi iholle vai ei on: Jos voisit periaatteessa syödä sitä niin se on todennäköisesti hyvää! Sillä on oikeastaan aika kummallista, että helposti laitamme ihollemme aineita joita emme koskaan pistäisi suihimme, vaikka ihomme on ihana, hengittävä, suurin kehomme elin! Kehäkukka, Calendula officinalis, alkusyksyn ja loppukesän keltaoranssi väriläiskä, puutarhan ilo ja kaunistaja, on erinomainen ihonhoitotuotteiden raaka-aine. Kehäkukassa on haavoja parantavia ominaisuuksia, ja se on lempeä ärtyneemmällekin iholle. Siitä saakin mitä parhainta kosteusvoidetta, joka sopii kasvoillekin hyvin. Kasvovoiteen tekemiseen tarvitset kuivattuja kehäkukan terälehtiä, luomulaatuista oliiviöljyä ja mehiläisvahaa. Resepti on siis hyvin yksinkertainen oikeastaan! 0,4-0,5L öljyä (luomuoliiviöljyä) n. 2,5-3dl kuivattua kehäkukkaa n.55g mehiläisvahaa (4dl valmista yrttiöljyä, 55g mehiläisvahaa) Laita vettä kattilaan, ja kattilan päälle vesihauteeseen teräskulho. Kulhon tulee olla irrallaan kattilan reunoista (ja pohjasta), joten käytä tarvittaessa apuna vaikka syömäpuikkoja. Kaada öljy kulhoon, ja lisää kuivatut kehäkukat siihen. Terälehtiä tulee olla sen verran, että öljy peittää ne, mutta ei liikaa niin, että öljyyn jää ikään kuin tyhjää tilaa. Anna kiehahtaa, ja keittele sen jälkeen miedolla lämmöllä vesihöyryssä n. 2h. Lisää vettä tarvittaessa kattilaan välillä! Siivilöi valmis öljy ja kaada lämmin, puhdas ja siivilöity yrttiöljy takaisin teräskulhoon ja lisää mehiläisvahan palat/riivityt kaistaleet joukkoon. Anna kattilan veden kiehua täysillä tässä vaiheessa, jotta mehiläisvaha sulaa hauteessa öljyn sekaan. Älä myöskään hämmennä seosta liian hanakasti, jotta vaha pääsee kunnolla sulamaan ja imeytymään öljyyn. Seos on valmista, kun vaha on täysin sulanutta. Kaada valmis seos puhtaaseen, keitettyyn ja kannelliseen pieneen lasipurkkiin ja anna jähmettyä kansi auki. Sulje purkin kansi vasta kun voide on kunnolla jähmettynyt ja halutessasi lisää purkin kylkeen etiketti tai nimilappu, josta käy ilmi purkin sisältö ja valmistumiskuukausi! Ja ta daa, itse tehty kehäkukkavoide on valmista! Voiteen säilyvyys on myös varsin hyvä. Hyötykasviyhdistyksen Anu Ranta totesi, että tämä kehäkukkavoide riittää kasvovoiteeksi puolen vuoden ajan aamuin illoin käytettynä, joten voide on paitsi säilyvää, myös riittoisaa, sillä sitä ei tarvita suuria määriä kerralla. Mikään ei kuitenkaan estä tekemästä suurempaakin satsia, jos huomaa käyttävänsä voidetta runsaammin, kuten itse olen tehnyt. Valmis kehäkukkavoide on samettisen pehmeää, auringon voimaa iholla! Tämän ohjeen alkuperä kuuluu ihanalle ja hymyilevälle Henriette Kressille, jonka valtavan laajat sivustot ovat tutustumisen arvoiset! Kuvat/Photos: Liisa´s Wonderland. All rights reserved.

Pihlajanmarjan hapokkuus sopii loistavasti valkosuklaan kanssa. Hyödynnä marjoja notkuvat pihlajat ja leivo vinkeät keksit.

Peikonlehti, monstera deliciosa, on valloittava ilmestys. Mutta miksi lehdet eivät liuskotu, miksi ilmajuuret puskevat yli äyräiden ja miksi lehdet kellastuvat? Asiantuntija antaa täsmäohjeet peikonlehden hoitoon ja kasvatukseen.

Tähkälaventeli on perenna, jonka siniset kukat sijaitsevat tähkämäisissä kukinnoissa varsien latvoissa. Lehdet ovat kapeat ja karvaiset.

Voikukkamarmeladi on notkeaa ja ihanan aromaattista. Marmeladi valmistuu simppelisti nuorista kukinnoista. Katso ohje!

piharatamo,haavanhoito,verenvuoto,akne,ripuli,virtsatietulehdus,säärihaava,yskämhoito,nuhanhoito,kuiva yskä,äänen käheys,virtsatieinfektio

Syysleimu tuo kukkapenkkiin loistokkuutta. Heinäkuusta syyskuuhun jatkuvan, upean kukinnan saat, kun valitset kasvupaikan huolellisesti ja lannoitat tarpeeksi.

Pihlajanmarjan hapokkuus sopii loistavasti valkosuklaan kanssa. Hyödynnä marjoja notkuvat pihlajat ja leivo vinkeät keksit.

Sormustinkukka on isoäidin puutarhasta tuttu, upea kukkakasvi, joita on monta lajia, vaikkakin tunnetuin lienee juuri monikäyttöisiä myrkkyjä sisältävä Rohtosormustinkukka (D.Purpurea). Sormustinkukka tunnetaan paikoin myös nimellä Koirankinnas, mikä viitannee kasvin englanninkieliseen nimeen (Foxglove). Etenkin puutarhoihin jalostettuja sormustinkukkia esiintyy monenlaisissa väreissä, ja etenkin vaaleanpunaiset yksilöt voivat muistuttaa hieman rohtopalsamia. Ole kuitenkin tarkkana, sillä kaikki sormustinkukat ovat enemmän tai vähemmän myrkyllisiä. (Kuva: Wikipedia) Sormustinkukka on feminiininen, vesielementtiä, lempeä, rakkautta ja viekkautta edustava kasvi. Sormustinkukka on yhdistetty sekä Afroditeen, Venukseen, Inannaan, Kirkeen, Mielikkiin, Adonikseen, Narcissokseen, Apolloon, Siannukseen, Inariin ja Lokiin. Sormustinkukka kotipuutarhassa suojelee vaalijaansa. Sormustinkukat myös vahvistavat elementtihenkiä ja helpottavat niiden kutsumista paikalle. Puutarha voi siis olla loistava paikka erilaisille rituaaleille, etenkin kukkien kukoistaessa :) "Noitayrttinä" sormustinkukkaa on käytetty kaikenlaisiin lennättäviin voiteisiin juuri sydänlihakseen vaikuttavien aineidensa takia, sillä se voimisti putoamisen tunnetta jolloin noita saattoi tuntea syöksyvänsä ilman halki. Älä kuitenkaan kokeile moista kotona. (D.Purpurea. Kuva: Wikipedia) Monista muista "Wanhoista noitayrteistä" poiketen Sormustinkukalla ei ole kollegoidensa kolkkoa tai pelottavaa mainetta, vaan se on raikas ja valoisa ilmestys. Sormustinkukka on kaunis katsella, se huokuu rauhallista, seesteistä ilmapiiriä, ja maadoittaakin tehokkaasti pihapiirin hälyn ja hulinan huojuessaan puutarhassa. Sormustinkukka on parivuotinen kasvi, joka kukkii vain joka toinen vuosi. Mikäli siis haluat puutarhaasi joka vuosi kauniita kukkaterttuja, istuta sormustinkukat joka toinen vuosi. Sormustinkukkaa, lähinnä sen lehtiä, on käytetty alunperin ulkoisesti erilaisten haavaumien ja paiseiden hoitoon, mm. Mustan Surman aikana, sekä sisäisesti vesipöhöön. Myöhemmin, 1700-luvulla, sormustinkukka tuli tutuksi sydänlääkkeenä (rohdosnimellä Digitalis), sen sisältämien myrkkyjen (glykosidit) vuoksi, joka tutkitusti mm. alentaa verenpainetta ja helpottaa rytmihäiriöitä. Digitalis on kuitenkin väärin käytettynä tappavaa, ja sormustinkukan tehoaineita valmistetaankin nykyään synteettisesti sillä kasviaines on myrkkyineen liian vaihtelevaa. (D.Purpurean valkoinen värimuunnos.) Huom: Koko kasvi on myrkyllinen, eikä siksi sovellu kotiapteekkiin. Sormustinkukkamyrkytyksen oireet voivat alkaa vasta usean tunnin kuluttua myrkyille altistumisen jälkeen. Oireita ovat pahoinvointi, oksentelu, ripuli, lihasten mahdollinen kouristelu (spasmit) ja nykiminen, ongelmat värinäön kanssa, suonenvedot, vapina, heikotus, kordinaatiokyvyn heikentyminen/tasapainohäiriöt, hidastunut pulssi/verenpaineen lasku, päänsärky, ja rytmihäiriöt, jotka lopulta johtavat sydänlihaksen halvaantumiseen ja kuolemaan. Pölyttävät kukat tulisi jättää rauhaan sillä sormustinkukan siitepöly on myös myrkyllistä, ja suora siitepölyaltistuma voi aiheuttaa myrkytyksen vaikka tämä onkin harvinaista (tarkoittaa lähinnä, että kukkia on haisteltava läheltä). Ellet siis satu olemaan yliherkkä tai allergikko, sormustinkukan myrkyt ovat harvoin niin vahvoja, että myrkytyksen saisi pelkästään kasvinosia koskettamalla ja/tai kaivamalla hampaita sen jälkeen samalla sormella. Sormustinkukkamyrkytys viittaa siis yleensä siihen että kasvinosia on nielty. Uskomuksia: -Keijukaiset viihtyvät Sormustinkukkien lähellä. -Sormustinkukasta kerätty kaste oli voimakasta, sillä se toi kauneutta, ja sitä saatettiin lisätä aina pari tippaa kasvojenpesuveteen. -Astrologisesti Sormustinkukka on Vesimiehen onnenkukka.

Did Mother’s Day sneak up on you this year? I didn’t see it coming, in fact I was shocked when I looked at the calendar and it was May already! So if you are like me and you are playing a little catch up this week looking for a last minute Mother’s Day present then... Read More

Yrttejä voi kasvattaa melkein missä vain. Kasvata oma yrttitarha ikkunalle, parvekkeelle tai puutarhaan. Katso vinkit ja oikeat kylvöajat.

Vuohenputkeen on helppo rakastua. Jos sinä et ole vielä hurahtanut villiyrtteihin, tee tämä ihana piirakka ja näet kotipihan rikkaruohot aivan uusin silmin.

Kuvassa Satu, voikukkaniitty ja koiranputkikimppu, kuvan otti muru Kalenteriin on poimittu yleisimpiä keruukasveja. Toukokuu: - Kuoria ja juuria voi kerätä aikaisin keväällä heti lumen sulettua. Esim. pajunkuori, auringonhatun / punahatun juuret, voikukan ja virmajuuren juuret, piparjuuri, juolavehnän juurakot, kallioimarteen juuri (voi poimia myös keskellä talvea). Tosin esim. voikukan juuret ovat parempia syksyllä syyskuussa poimittuina, kun kasvin voima palaa juureen ja kasvi valmistautuu talvehtimaan. - Lehdet: nokkosen versot, voikukan lehdet, mesiangervon lehdet, poimulehti, maahumalan versot, mustaherukan lehdet, puolukan lehdet, lakan lehdet ennen kukintaa, vadelman pienet lehdet, koiranputki, vuohenputki, karhunputki, siankärsämö, apilan lehdet, ahomansikan lehdet. - Puiden antimet: Koivumahla ennen lehden puhkeamista, koivun hiirenkorvat ja pienet lehdet + pakurikääpä pitkin vuotta. kuusen- ja männynkerkät, vaahteran lehdet + kukat. Kesäkuu: Lehdet: Maitohorsman-, nokkosen-, siankärsämön-, ratamon- ja peltokortteen lehdet. Ketohanhikin kukinta-aikaan kerätyt nuoret versot, Mustaherukan-, mustikan-, pihlajan-, sianpuolukan-, mansikan ja ahomansikan-, koivun- sekä muiden lehtipuiden lehdet. Vadelman lehdet ensimmäisen ja toisen vuoden versoista ennen kukintaa Vesikrassin nuoret versot ja lehdet. Tyrnin lehdet. Lillukan lehdet. - Kukat, lehdet, kukkivat versot: esikko, iisoppi, viherminttu, piparminttu, kissanminttu, mesiangervo, orapihlajan lehdet ja kukat Heinäkuu: - Maustekasvit: tilli, kynteli, persilja, basilikat, lipstikka yms. koko kasvukauden ajan - Lehdet. mm. mustaherukan ja lillukan lehdet. Ensimmäisen vuoden versojen vadelman lehdet. Mustikan lehdet ennen marjojen kypsymistä, siankärsämö, peltokorte, pihatatar. - Kukat, lehdet, kukkivat versot: kuisma, iisoppi, malvat, hurtanminttu, viherminttu, piparminttu, kissanminttu, mesiangervo, maitohorsman kukat, ruusujen terälehdet Siankärsämön- ja apilankukat, kamomillan ja kehäkukan kukat, lehmuksen kukat, pihasaunio, orvokki. Kanerva, kultapiisku, laventelin kukkivat latvukset, auringonhatun / punahatun versot kukintavaiheessa Ketohanhikin kukinta aikaan kerätyt nuoret versot - Maahumala, malva, tädyke, poimulehti - Marjat: heinäkuun lopussa: mustikka, vadelma Elokuu: - Lehdet: ensimmäisen vuoden versojen vadelman lehdet, mustaherukka, siankärsämö, - Maustekasvit, lipstikka, apilankukat - Siemenet ja kävyt: Nokkosen ja ratamon siemenet, humalan kävyt. Kuminan siemenet, silloin kun siemenet tuoksuvat ja ovat väriltään vaaleanruskeita - Kukat, lehdet, kukkivat versot: iisoppi, malvat, hurtanminttu, viherminttu, piparminttu, kissanminttu, ruusut, laventelin kukkivat latvukset, kanervan kukat, auringonhatun / punahatun versot kukintavaiheessa. Ketohanhikin kukinta aikaan kerätyt nuoret versot - - Marjat: mustaherukka, mustikka, vadelma, pihlaja, orapihjala, ruusunmarjat Syyskuu: - Keruuaika voi venyä lokakuulle riippuen säistä - Yleisesti juuret ja siemenet - Juurakot: juolavehnä, mansikka, auringonhattu / punahattu, karhunputki, voikukka, virmajuuri, kallioimarteen juuri (voi poimia myös talvella), piparjuuri, - Siemenet: anis, fenkolin siemenet toisena kasvukautena heti kasvin kellastuttua - Kukat, lehdet, kukkivat versot: piparminttu, kissanminttu, Iisopin lehdet ja versot - Marjat: mustikka, karpalo (myös lokakuussa tai keväällä), katajanmarjat - Lehdet: puolukka Talvi: - Katajanmarjat ja lepänkävyt. - Koko vuoden kerättävissä koivun pakurikääpä. Talvella voit myös poimia kallioimarteen juurta. * Mutta: Huom. Puista ja maan alta poimittavat kasvinosat vaativat maanomistajan luvan. Muistathan villiyrttien poimintaohjeet ja kestävän keruun periaatteet luontoa kunnioittaen (jokamiehen oikeudet sekä velvollisuudet). Useiden luonnontuotteiden keruu on luvanvaraista, jolloit et voi ilman maanomistajan lupaa kerätä kyseisiä luonnonkasveja. Aiheesta lisää täällä. * Lähteet: Merja Niemi: Aurinkoinen ruoka -ravinto lääkkeenä Toivo Rautavaara: Terveysteetä luonnonkasveista Marja-Liisa Alanko: Maisan maustetarha -Yrtit omasta ryytimaasta P.S. Sinua voi myös kiinnostaa: Kauneutta ja terveyttä terapeuttisista villiyrteistä- ohjeita villiyrttien poimijoille ja Villiyrttejä ja elämänenergiaa

Hedelmien, vihannesten ja marjojen kotikasvatus on hauska ja parhaimmillaan myös satoa tuottava harrastus. Mustikan sisältämät antioksidantit hidastavat elimistön ja ihon ikääntymistä Elimistössä tapahtuu jatkuvasti hapetusreaktioita aineenvaihdunnan seurauksena ja ne ovat elimistön toiminnalle välttämättömiä reaktioita. Kuitenkin liiallinen hapettuminen elimistössä muodostaa kudoksia kuluttavia aineita, jotka ovat suoraan yhteydessä moniin sairauksiin ja vanhenemiseen. Elintavoilla ja ruokavaliolla voi vaikuttaa […]