Pihlajanmarjan hapokkuus sopii loistavasti valkosuklaan kanssa. Hyödynnä marjoja notkuvat pihlajat ja leivo vinkeät keksit.

Kuvassa Satu, voikukkaniitty ja k oiranputki kimppu, kuvan otti muru Kalenteriin on poimittu yleisimpiä keruukasve...

Vihreiden villivihannesten joukossa isomaksaruoho on ihan omaa luokkaansa. Kallioilla viihtyvä mehikasvi on yllättävä ilmestys Suomen luonnossa. Sen isokokoiset, mehevät lehdet tarjoavat mukavaa pu…

Nokkosessa on muun muassa rautaa, piitä, kaliumia, magnesiumia, karoteenia, C-vitamiinia ja serotoniinia. Tähän smoothieen käytetään tuoreita nokkosia.

Vuohenputki, Aegopodium podagraria Vuohenputken (Aegopodium podagraria) nuorta kasvustoa. Näistä kippoon poimisin vielä supussa olevat versot. Kun ensimmäiset krookukset avaavat nuppujaan, niin vuohenputki työntää versojaan maan pinnalle. Vuohenputken ensimmäiset versot ovat väriltään punertavia, niitä on vaikea erottaa talven jäljiltä vielä harmaasta maasta. Mutta kun huomaat ensimmäisen vuohenputken verson ja kyykistyt sen viereen, niin johan alkaa muitakin silmuja löytymään! Vuohenputki on kevään ensimmäisiä villivihanneksia, jotka nousevat hyvin pian lumien sulamisen jälkeen maan pinnalle. Tämä kertoo siitä, että kasvilla on vahva juurakko, jonka voimin se aloittaa kevään kasvun. Vuohenputken juurakko kasvaa mattomaisena verkostona pinnan alla ja sen kitkeminen on hyvin haasteellista. Vuohenputken kevään ensimmäisiä versoja 11.4.2015 Mikkelissä. Vuohenputkesta käytetään nuoret, vielä nupussa olevat versot. Yleensä nämä versot ovat nousseet saman päivän aikana, illalla tai seuraavana päivänä nuppu aukeaa ja paljastaa vuohenputken lehtien muodon. Vuohenputken varressa on kolme pääruotia, joissa jokaisessa on kolme lehteä. Myöhemmin kasvin varttuessa vuohenputken versoihin tulee kitkerä maku. Vuohenputkesta käytetään nuoret versot, mutta myös varttuneempia versoja voi käyttää. Vuohenputken varttuneempia lehtiä voi käyttää kuivattuna esim. teeaineksena, viherjauheen aineksena tai mausteena. Vuohenputki kasvaa usein multavassa paikassa pihamaalla ja on hankalasti hävitettävä rikkakasvi. Voit hyödyntää tämän rikkakasvin käyttämällä sitä surutta kevään ensimmäisenä villivihanneksena! Vuohenputken versojen pääsatokausi kestää noin kuukauden lumien sulamisesta toukokuun loppuun. Kun vuohenputkikasvusto on kasvanut yli, voit niittää sen alas ja odottaa taas uutta satoa. Vuohenputki kuuluu sarjakukkaisiin, sen näköislaji on karhunputki (Angelica sylvestris). Vuohenputken saattaa helposti sekoittaa myös muihin sarjakukkaiskasveihin. Älä sekoita vuohenputkea myrkyllisiin myrkkykeisoon (Cicuta virosa), myrkkykatkoon (Conium maculatum) tai hukanputkeen (Aethusa cynapium)! Kerää vain varmasti tunnistamiasi villivihanneksia! Vuohenputken kerättyjä versoja kipossa. Kerää vuohenputken versot keräysasiaan katkaisemalla verso kynnellä tai saksilla poikki. Muista kerätessäsi hygienia, kerätään puhtaalta paikalta puhtain käsin, eikä kerätä multaa mukaan! Keruupaikka vaikuttaa multaisuuteen, parasta olisi kerätä vanhasta sammaloituneesta nurmesta, se blokkaa multaa pois. Kerää yhtä lajia yhteen astiaan, on helppo poistaa kiposta pois "väärät" kasvit. Keräämisen jälkeen huuhtele versot hyvin, yleensä mukaan on tullut hiekkaa tai multaa, vaikka miten tarkasti poimii. Huuhtelun jälkeen vuohenputken versot ovat valmiita kokkausta varten. Yksikertainen ohje on paistaa huuhdellut vuohenputken versot paistinpannulla rasvassa muutama minuutti ja maustaa suolalla. Tämän vuohenputkipaistoksen voi käyttää villilisäkkeenä tai voileivän päällä. Vuohenputki silppua voi lisätä keittoihin, patoihin, piirakoihin, pitsan päälle jne. Erityisen hyvin vuohenputki toimii tomaattiruokien kanssa ja basilikan seurassa. Vuohenputken lehtiä voi myös kuivata tai pakastaa. Vuohenputken terveysvaikutuksia: kihtiä, reumaa ja reumaattisia vaivoja hoidetaan vuohenputkiteellä, kylpyvesillä tai hauteena virtsaneritystä lisäävä ja auttaa virtsarakkovaivoihin helpottaa iskias- ja nivelkipuja hoitaa eturauhasta Vuohenputken lehdissä (/100g kuivaa yrttiä) on kuiva-ainetta 15-19 %, sokeria 4,6-8,7 %, kivennäisaineita 1,3-1,9 %, C-vitamiinia 28-56 mg, valkuaisaineita 72-225 mg, rautaa, flavonoideja, klorogeenihappoa ja haihtuvaa öljyä. Vuohenputkimunakas 0,5 l vuohenputken versoja 3 kananmunaa 3 rkl vettä 1 tlk yrttisuolaa 1 rkl oliiviöljyä Huuhtele siivilässä juoksevan veden alla juuri kerätyt vuohenputken versot. Valuta vedet pois. Silppua saksilla vuohenputken versot pienemmäksi. Sekoita munakasseos. Riko munat kulhoon, vatkaa munat kevyesti. Lisää seokseen vesi. Sekoita. Lisää paistinpannulle oliiviöljy. Paista silputut vuohenputkenversot pannulla sekoittaen muutaman minuutin ajan. Mausta seos yrttisuolalla. Lisää munakasseos pannulle ja paista kypsäksi molemmilta puolilta.

voikukan nupuista kapriksia, pohjolan voikukan nuppuja etikkialiemessä kapriksen korvikkeeksi

rikkaruohoista lisukesalaatti, blogimiittiin salaatti jossa siankärsämöä, suolaheinää, puna-apilaa, voikukanlehtiä, ahomansikkaa sekä horsmaa

Uusien kasvien tunnistuksen opetteleminen voi olla haastavaa, kasvien eroja voi olla vaikea havaita. Tässä on sarjakukkaisten tunnistamista helpottavia kuvia, jossa eri lajien eroja voi yrittää tarkastella. Vuohenputki (Aegopodium podagraria) kuuluu sarjakukkaisiin, sen näköislaji on karhunputki (Angelica sylvestris). Vuohenputken saattaa helposti sekoittaa myös muihin sarjakukkaiskasveihin, kuten koiranputkeen. Vuohenputki on tästä porukasta helposti tunnistettavissa, kun opettelee sen tuntomerkit ja erot muihin lajeihin. Sarjakukkaisia kasveja tutkittaessa on muistettava, että tähän ryhmään kuuluu tappavan myrkyllisiä kasveja. Älä sekoita vuohenputkea myrkyllisiin myrkkykeisoon (Cicuta virosa), myrkkykatkoon (Conium maculatum) tai hukanputkeen (Aethusa cynapium)! Kerää aina vain varmasti tunnistamiasi villivihanneksia! Sulassa sovussa samassa puskassa kasvavat koiranputki, vuohenputki ja karhunputki. Vuohenputki kasvaa tyypillisesti puutarhoissa ja pihamailla. Se muodostaa tiiviin yhtenäisen kasvuston perennapenkkiin tai omenapuiden alle. Jos yrität kitkeä vuohenputkea, tutustut sen hyvään tuntomerkkiin, pinnanmyötäiseen juuristoon, jonka avulla kasvi leviää rönsyten tehokkaasti. Vuohenputken lehdet ovat toistamiseen 3-sormiset ja lehdykät ovat epäsymmetriset. 3 haaraa, joissa on 2-3 lehteä. Lehden varressa on pieni kouru. Kasvi tuoksuu porkkanalta. Vuohenputken kukinto on tyypillinen sarjakukkaisten kerrannaissarjainen, pienehkö ja vihertävänvalkoinen. Kuvasta voit vertailla karhunputken, vuohenputken ja koiranputken lehtien eroja. Karhunputki - vuohenputki - koiranputki Karhunputki on kasvina vuohenputkea selkeästi kookkaampi, mutta versot voivat olla keväällä samankokoisia. Karhunputki kasvaa yksittäisinä kasveina. Koiranputken lehti on vuohenputkeen verrattuna aivan erilainen, lehti on muodoltaan kolmiomainen, 3 kertaa parilehdykkäinen ja pikkulehdykät ovat hammaslaitaisia. Koiranputkella on hieman porkkanaa muistuttava juuri, eikä mattomainen juuristo, kuten vuohenputkella. Tässä vielä vertailukuva karhunputkesta ja vuohenputkesta. Karhunputken lehdet ovat kolmeen kertaan parilehdykkäiset. Lehdet ovat puikeita, teräväkärkisiä ja sahalaitaisia. Karhunputki vasemmalla ja vuohenputki oikealla Karhunputken hyvä tuntomerkki löytyy kasvin alapuolelta, jossa varren hangassa on näkyvissä "tumma kruunu" muistisääntönä metsän kuninkaasta. Kuvassa on nuori verso, jossa alimmassa hangassa on nähtävissä tumma rengas. Karhunputki vasemmalla ja vuohenputki oikealla, kuva kasvin alapuolelta. Maastossa näiden kasvien tunnistaminen ja erottaminen on helpompaa, kun kasvupaikka ja kasvin yleinen olemus on selkeämmin nähtävissä. Muista, että syötäväksi kerätään vain varmasti tunnistettuja kasveja!

”Siankärsämö on mielestäni yksi Suomen luonnon arvokkaimmista kasveista”, kirjoittaa villiyrttikouluttaja Raija Kivimetsä.

Commonly mistaken for a weed, purslane is one of the most nutritious vegetables on the planet. Find out how to identify it and use it in 20 delicious recipes! #purslane #verdolagas #foraging

Maitohorsma saa aasialaisen vivahteen kalakastikkeesta, soijasta, valkosipulista ja chilistä. Paistettu horsma on oiva lisuke grilliruoille.

nokkospesto, nokkonen, pesto

voikukasta kauniin keltaista kesämehua, sekä lämmintä voikukkateetä teekuppiin

pihasaunoilla maustetut marinoidut mansikat. Hieman erikoinen jälkiruoka juhannukseksi

Miten innoissani olinkaan kun huomasin, miten paljon poimulehteä kasvaa joka paikassa. Poimulehti on aina yhdistetty kauneuteen sekä nuoruuteen, koska sillä on ihoa kiinteyttäviä ominaisuuksia. Poimulehdestä valmistettu kasvovesi supistaa ihohuokosia, virkistää, puhdistaa ja siloittaa ihoa. Itse kokeilin tehdä pienen määrän kasvovettä juuri poimimistani poimulehdistä. Ja miten ihana hempeä tuoksu veteen tulikaan. Poimulehti - kasvovesi 2,5 dl vettä 3 vastapoimittua poimulehden lehteä Keitä vesi ja anna hieman jäähtyä. Keittämällä veden saat tapettua vedessä asustelevat bakteerit. Kun vesi on hieman jäähtynyt, kaada se vesi astiaan ja laita poimulehden lehdet veteen likoamaan 15-20 minuutiksi. Kun liuos on valmis, purkita se ja säilytä jääkaapissa. Nestä säilyy hyvänä 2 päivää. Yrttinesteen voi myös pakastaa, jolloin jääpalakuutioita voi ottaa käyttöönsä silloin kun parhaiten itselleen sopii. Säilyvyyttä voi parantaa myös lisäämällä nesteeseen 0,5 tl omenaviinietikkaa ja näin viinietikka toimii myös tasapainottajana ihon PH arvolle. Ihonhoidon lisäksi poimulehti on oiva yrttikasvi varsinkin ripulinhoidossa. Kasvin eteerinen öljy yhdessä parkkiaineiden kanssa vaikuttaa lievästi kouristuksia laukaisevasti ja tulehduksia parantavasti. Pitkäaikaisempi käyttä lievittää kuukautis- ja vaihdevuosivaivoja. Kasvista löytyvillä karvasaineilla on ruoansulatusta edistävä ja ruokahalua parantava vaikutus. Poimulehteä voidaan käyttää myös ulkoisesti haavojen hoitoon edistämään arpeutumista ja estämääm tulehduksia. Tuoreet murskatut lehdet sopivat hyvin haavojen laastareiksi. Poimulehtilajeja on satoja erilaisia, mutta niillä kaikilla on samat lääkinnälliset ominaisuudet. Poimulehteä on käytetty myös eläinlääkinnässä. Kuivattuna sitä voi käyttää yrttiteessä, ja tuoreena salaatteihin. Jos poimulehti on kasvanut kuivassa paikassa voi se tosin maistua karvaalle, joten maista kasvia ennen kuin poimit sitä lisää mukaasi.

Voikukista valmistettu hillo maistuu hunajaiselta. Appelsiini ja sitruuna antavat hillolle sopivaa kirpeyttä,…

(Kuva: S.Kärki) Olin kevään lopulla Marttojen järjestämällä "Villiruokakurssilla", eli opettelemassa luonnonyrttien käyttöä. Kurssi oli hauska ja opettavainen ja pääsimme kokeilemaan monenlaisia herkkuja. Kaikkia ohjekirjasen reseptejä emme ehtineet kokeilemaan, joten vähän jäi harjoiteltavaa kotiinkin. Tätä valkosuklaista pannacottaa kannattaa kyllä kokeilla jos vain ketunleipää lähimetsästä löytyy. Ketunleipäpannacotta (6 annosta) 200g valkosuklaata 2dl kuohukermaa 200g bulgarian jogurttia 1dl ketunleipää hienonnettuna n. 0,5 tl vaniljajauhetta - Kiehauta kerma. Lisää paloiteltu valkosuklaa ja sekoita tasaiseksi. Anna jäähtyä haaleaksi. - Lisää jogurtti, ketunleipä ja vanilja. - Jaa pieniin tarjoiluastioihin ja nosta peitettynä jaakaappiin vähintään 3 tunniksi. - Tarjoile sellaisenaan tai tuoreitten marjojen kera.

Perkaa kannat pois litrasta ruusunmarjoja. Huuhtele kiulukat hyvin.Kaada kiulukat ja vesi kattilaan.

Hiostetut kasvit ilmavasti hyötykasvikuivuriin. Kuva otettu Jämsän ammattiopistossa, Luonnontuotealan ammattitutkintoon kuuluvalla yrttineuvojakurssilla. Kuva/picture: Satu Hiostus eli fermentointi Villiyrttejä voidaan hiostaa teekasvin tapaan. Eräille kasveille hiostus sopii suurenmoisesti: maku ja tuoksu paranevat huomattavasti kuivaamiseen verrattuna. Hiostetut yrtit sopivat ennenkaikkea kuumiin juomiin. Joensuun yliopistossa on tutkittu 1980-luvulla hiostamismenetelmiä ja paras tulos saadaan kun kasvimassaa käsitellään aerobisesti, hapen vaikutuksen alaisena. Hiostamalla kitkerien parkkiaineita hajoaa ja tilalle syntyy uusia hyvänmakuisia ja tuoksuisia aromiaineita. Erityisesti hiostamiseen sopivat (tietyt ruusukasvien heimon marjakasvien lehdet): Ahomansikka Lillukka Mesimarja Pihlaja Omena Vadelma Maitohorsma Mesiangervo Karhunvadelma Ruusupensaan lehdet Hiostamisen työvaiheet: 1. Kerää lehdet puhtaalta paikalta. Älä kerää kasveja liian auringon paahteiselta paikalta, koska kasvisolukko voi olla silloin niin kuivaa, ettei hiostaminen onnistu kasvimassan murentuessa. Kerää kuitenkin aina pintakuivia lehtiä. Muistathan että lehdet aromikkaimpia ja parhaimmillaan ennen kasvin kukkimista. 2. Anna kasvin lehtien nahistua muutama tunti huoneenlämmössä laakealla alustalla. Ennen nahistumista riivi esim. pihlajan tai mesiangervon lehtiruodit, ellet ole jo keräämisvaiheessa näin tehnyt. 3. Hiostaminen alkaa kasvimassan murskaamisella. Lehtiä pyöritellään/hierretään kämmenissä voimakkaasti siten, että niistä irtoaa nesteitä tai ne kaulitaan taikinakaulimella esim. leivinpaperin alla ja sitten pyöritellään uudestaan palloiksi. Älä tee kuitenkaan liian tiiviitä palleroita. Tämän vaiheen tarkoituksena on rikkoa lehtien solukko siten, että solunesteet kostuttavat kasvimassan ja luonnolliset öljyt sekä entsyymit vapautuvat. Hiostaminen on siis entsymaattinen prosessi, jonka seurauksena maku, tuoksu ja aromit vahvistuvat. 4. Murskatut lehtipallurat laitetaan ilmavasti lasipurkkeihin ja purkin kansi laitetaan löyhästi päälle. Älä siis tee liian tiiviitä palleroita tai sullo niitä liian tiiviisti, tässä ainakin itsellä meni pieleen ensimmäisellä kerralla. Fermentointi tarvitsee onnistuakseen happea. 5. Purkit lämmitetään 40 - 50 asteessa tunnista vuorokauteen. Lämmitysaika vaihtelee kasvilajista (pihlajalle voi riittää tunti), hiertämisen tehokkuudesta, hiostuslämpötilasta ja entsyymien hapensaannista johtuen. Lämmitykseen voi käyttää hyötykasvikuivuria tai kotioloissa uunia, saunaa tai kylmälaukkua, jonka pohjalle on laitettu kuumavesipulloja tasaisen lämmön aikaansaamiseksi. Tässä vaiheessa nimenomaan jatkuva tasainen lämpö on äärimmäisen tärkeää, huomaa, että myöskään liian kuumassa entsyymit eivät toimi! Hiostusta jatketaan, kunnes lehdet ovat muuttuneet ruskehtaviksi ja purkista tulee hienoinen hiostetun yrtin tuoksu. Tämä oli toinen vaihe, jossa aloittelijana itselläni meni pieleen. Odotin, että yrttien pitäisi oikeasti kunnolla muuttua läpikotaisesti ruskeiksi ja annoin niiden olla purkeissa pari päivää, lämpökin tässä välillä taisi vaihdella. Ruskeaksi muuttumista ei tapahtunut, mutta sen sijaan lehdet alkoivat käydä ja pilaantua. Useissa yhteyksissä erilaisilla yrttikursseilla tarkastelimme keruutuotetarkastajien hiostamisen lopputuloksia ja tein myös itse uusia hiostuskokeiluja: Pihlajan lehti alkaa hyvin näkyvästi rusehtua, muiden kasvien värinvaihtelu vaihtelee, ne vaihtavat väriä hieman tummemmaksi ja saavat rusehtavaa sävyä. Ehjät/hiertämättömät lehdet eivät muuta väriään. Jos haluat minimoida bakteeritoiminnan hiostetuissa tuotteissa, käytä kertakäyttömuovihanskoja kaikissa käsittelyn vaiheissa. Ylipäänsä pidä huolta käsihygieniasta! Kuvat/Pictures: Satu 6. Rullatut lehdet avataan ja levitetään kuivatusalustalle tasaisesti sekä ilmavasti, ohueksi kerrokseksi. Kuivumisen tulee tapahtua nopeasti, etteivät bakteerit ja homesienet pääse pilaamaan kasvimassaa. Paras tulos saadaan termostaatilla varustetulla hyötykasvikuivurilla (35 °C), mutta hätätilanteessa kelpaa esim. sähkösauna. 7. Valmiit rutikuivat teeainekset pakataan sellaisinaan tai käsin karkeaksi rouhittuna aromitiiviisiin lasi- tai peltipurkkeihin. Hienoksi jauhetuista lehdistä aromit haihtuvat nopeammin, joten esim. viherjauheita kannattaa tehdä vasta juuri ennen käyttöä. Säilytyksen aikana yrtit menettävät makua, aromeita ja vaikuttavia aineita, joten satoa ei kannata säilyttää 1-2 v. kauempaa. 8. Teesekoituksia kannattaa tehdä vasta juuri ennen käyttöä, jolloin eri kasvien aromit säilyvät parhaiten omissa pakkauksissaan. Mielenkiintoista on, että esim. vadelman ja karhunvadelman lehdissä ei hiostusvaiheessa tule tuoksua, mutta tiiviissä purnukassa miellyttävä ja voimakas tuoksu vähitellen palautuu. 9. Tee valmistetaan hauduttamalla lehtiä kiehautetussa, kuuman kuplivassa vedessä (n. 95 °C) vähintään viisi minuuttia. Sopiva annostus on yleensä teelusikallinen tai ruokalusikallinen rouhetta teekupillista kohti. Lämmöllä Satu Lähteet: Luonnonyrttiopas Omat kokemukset ja erilaiset yrttikurssit, mm. Luonnontuotealan ammattitutkintoon kuuluva yrttineuvojakurssi. P.S. Sinua voi kiinnostaa myös: Villiyrtti- ja kukkaisteesekoitukset Villiyrttien keruukalenteri Kauneutta ja terveyttä terapeuttisista villiyrteistä- ohjeita villiyrttien poimijoille

Pihlajansilmut pysyvät pieninä vain muutamia päiviä, juuri nyt viikolla 21 tänä keväänä on se hetki Etelä-Suomessa. Myös pihlajan tulevien kukkien ...

Toivoisin, että tämä mahtava idea valmistaa suomalaisia viinilehtikääryleitä herukanlehdistä olisi tullut itseltäni, mutta ei se…

Syyskuun loppupuolella kerättäviä luonnonkasveja alkaa olla jo vähemmän. Puolukoita, karpaloita, pihlajan- ja katajanmarjoja voi poimia, ja yksivuotisen vadelman hyväkuntoisia lehtiä voi vielä otta…

Jauhosavikka ansaitsee maineen korotuksen rikkaruohosta keittiön monipuolisesti käytettäväksi herkuksi.

Ehkäpä Suomen luonnon viehättävin lehti kuuluu poimulehdelle. Piparkakkulaitainen pyöreä lehti oikein kutsuu luokseen poimimaan ja tutustumaan kasviin tarkemmin. Poimulehdellä onkin lempeä luonne; …

Villiruokasesonki on taas täällä! Ulkoa saa nyt poimia runsain mitoin matkaansa erilaisia villiyrttejä ja -vihanneksia ja metsistä voi löytää herkullisia korvasieniä. Pienistä vihreistä versoista voi loihtia vaikka herkullisen lisukesalaatin eri kasveja yhdistelemällä. Herkullisen maistuva kombo syntyy esimerkiksi ketunleivistä, voikukanlehdistä, isomaksaruohoista, maitohorsmista, vuohenputkista ja poimulehdistä. Lisäväriä annokseen saa orvokeista tai voikukista. Proteiinipitoinen nokkonen sen sijaan sopii mainosti keiton, leivän, peston tai vaikka uunijuuresten maustajaksi. Kokeile ja ihastu! Mitä villiruokia te hyödynnätte keittiössänne ja mitä pidätte maultaan herkullisimpana?

Poimulehden kauniit, piparkakkureunaiset lehdet ovat herkullista alkukevään villiruokaa. Nuoret, suppuiset lehdet sopivat erinomaisesti salaattiin, mutta ne maistuvat vaikkapa teenä tai sosekeitossa.

Green spruce cones will work too, but you’ll want to cut them up to help them fit in the jar.

This  is a delicious soup that's nourishing, immune boosting, comforting and easy to make. It will help you feel calm and satisfied.

Kuusenkerkkäsiirapin valmistus on käynyt monena keväänä mielessäni, mutta luvalliset apajat ovat olleet aina liian kaukana. Kuusenkerkkien keräämiseen tarvitaan maanomistajan lupa. Tänä keväänä osuimme oikeaan aikaan anopin pihamaille, jossa osa pihakuusien kerkistä oli juuri parhaimmillaan, 1-2 cm pituisia. Joten tuumasta toimeen ja lähdimme mieheni kanssa kerkkiä napsimaan noin litran verran. Kerkät irtoavat oksista helposti sormin irroittamalla. … Jatka lukemista Kuusenkerkkäsiirappi →

Kaamos, oi kaamos… Uuvuttava marraskuu on onneksi jo takana, eikä tästä joulukuustakaan enää paljoa jäljellä ole. Kevääseen on silti vielä matkaa! Koko syksyn olen seurannut uteliaana Facebookin villiyrttiryhmässä rönsyillyttä keskustelua vuorenkilvistä, ja miettinyt että pitäisiköhän kokeilla – kukapa olisi nimittäin arvannut, että tästä joka pihan koristuksesta voi keittää taikajuomaa? ”Siperian tee” (tai Mongolian tee, kuten […]

Vihreiden villivihannesten joukossa isomaksaruoho on ihan omaa luokkaansa. Kallioilla viihtyvä mehikasvi on yllättävä ilmestys Suomen luonnossa. Sen isokokoiset, mehevät lehdet tarjoavat mukavaa pu…