Rudolf Koivu syntyi Pietarin kaupungissa 1890 ja kuoli Helsingissä 1946. Hän oli huipputaitava kuvittaja ja hänen kynänsä jälki näkyi 1920-1930 kuvitetuissa kirjoissa ja sen ajan julkaisuissa paljon. Kortit olivat usein enkeli ja keiju aiheisia ja ainakin yhtä usein kuin koivu hänen kuvissaan näkyy havupuita kuten alla olevat kuvatkin kertovat. Kansiooni on kertynyt erilaisten julkaisijoiden tekemiä uusintapainoksia 24 erilaista. Ylinnä oleva kortti on ainoa vanhempi ja sen on painanut Kouluaitta Oy. Tämän kortin oikeudet omistaa "Amerin kulttuurisäätiö" ja sen on painanut Paletti. Rudolfin sadunomaiset kuva-aiheet olivat kaukana hänen boheemielämästään, jossa rahahuolet olivat varsinaisia peikkoja. Tähän korttiin on saanut "Suomen Lastenklinikoiden kummit ry" oikeudet Amerin kulttuurisäätiöltä. Tästä uusintapainoksesta ei kustantaja selviä, mutta ostin sen muutama vuosi sitten Helsingistä kirjamessuilta.
. .. and for us childlike adults! News programmes show images from the USA hit by snowstorms. Let's hope the weather improves and, especially, that there will not be more victims. Here the snow has almost disappeared again and it's dark outside. I have continued unpacking books out of moving boxes, and then decided to cheer myself up in the company of two well-known (in Scandinavia) illustrators of children's books. Elsa Beskow (1874–1953) was a Swedish author and illustrator. Her books have lovely names, for example Tale of the Little Little Old Woman and Aunt Green, Aunt Brown and Aunt Lavender. These pictures are from the book Little Lasse in the Garden, in Swedish Lasse-Liten i trädgården (1920). Lasse has lost his ball in the garden and goes to look for it with Autumn. Together they meet Mrs Winter-Apple and other characters: One of them, Mrs Cabbage, is very fine, serious and important: And of course there are many beautiful flowers in the garden: Rudolf Koivu (1890–1946) was a Finnish illustrator and painter, best known for illustrating children's books and designing book covers and postcards. These images could be used to show how people living in the Finnish countryside celebrated Christmas back in the olden days: A sheaf of oats was tied on a pole for the birds to feed on. Christmas Peace was declared for forest animals too: A spruce tree was cut and taken home (well, not by small children, I'd say): Christmas Eve was festive and calm... ... and the Christmas Day service began at six o'clock in the morning: In one of the books I found all the verses to an old Finnish Christmas song "A sleigh ride to Christmas Day Service". Some of them are very seldom sung. Unfortunately, the lyrics seem to be available only in Finnish - and trying to translate poetry would be pushing myself far beyond my level of competence. :) Ylläolevat Rudolf Koivun maalaamat kuvat ovat kirjasta Rudolf Koivun joulukirja (toim.Raija Rajasammal ja Kaarina Miettinen). Marja Salonen päättää esipuheensa kuvaamalla Koivun maailmaa: "Se kaikki oli luotu vain pienen lyijykynän ja koululaisten käyttämien vesi- ja peitevärien kaltaisten välineiden avulla mutta taiturimaisen käden ohjauksessa." Niinpä! Kirjassa on satujen lisäksi myös joululauluja. En muistanutkaan, että siinä on tutusta, Immi Hellénin sanoittamasta "Joulukirkkoon"-laulusta neljätoista säkeistöä. Osaa niistä ei kuule juuri koskaan. 1. Kello löi jo viisi, lapset, herätkää, Juhani ja Liisi - muuten matka jää! 2. Tässä vesimalja, silmät huuhtokaa! Lämmin karhuntalja reessä odottaa. 3. Joutuin turkit niskaan, kintaat käsihin! Sanna vielä viskaa villahuivinkin. 4. Vasta ruunan reessä silmät aukeaa - siin on silmäin eessä synkkä metsämaa. 5. Aisakello helkkää, loistaa tähdet, kuu. Riemua on pelkkää, hymyyn käypi suu. 6. Tuossa mökin Miina kulkee kirkollen. Taavetti ja Tiina, nouskaa kannoillen! 7. Mäenrinteen alla talo töröttää, joka ikkunalla kaksi kynttilää. 8. Ruuna, virsta vielä tepsuttele pois! Tällä kirkkotiellä aina olla vois! 9. Riemuhuuto lähti lasten huulilta: juurkuin jouluntähti kirkko kummulla! 10. Sisälläpä vasta silmät huikenee, tänne taivahasta Korkein katselee. 11. Saivat paikan oman pitkään penkkihin, sytyttivät soman haarakynttelin. 12. Ijäks muistiin jäänet - niin ei kaunista, kuin on urkuin äänet jouluaamuna. 13. Luulee kuulevansa äänet enkelten, luulee leijaavansa sinne seimellen. 14. Soipi virret vielä kulkiessa pois - sillä kirkkotiellä aina olla sois.
Rolf Lidbergin peikot vastaavat mukavasti Suomalaista Rölli peikkoa ja ovat tulleetkin täällä suosituiksi. Itse Rolf Lidberg syntyi ruotsissa 1930 ja kuoli 2005. Hän oli etevä piirtäjä, mutta myös tunnettu kasvitutkija erikoisalanaan mm. sienet. Lidberg oli sitä mitä piirsi. Hänellä kerrotaan olleen muhkea peikkoparta. Hän oli iloinen ja touhukas luonne. Ihastuin hänen kuviinsa heti kun niitä näin ja kokoelmastani niitä löytyy lähes kolmekymmentä erilaista. Tässä kortissa peikkoperhe on lukuisasti paikalla, kun eräs peikko kirjoittaa viisumeita lomamatkaa varten. Rolfin isopeikko tykkää kukkasista ja lapsista. Se on kaikille kiltti, eikä sitä tarvitse pelätä.
A téli ünnepkör egyik legkedvesebb ünnepe a Mikulás várása.
View album on Yandex Disk
Explore FloridaGirl46's 9436 photos on Flickr!
Jenny Nyström syntyi Ruotsin Kalmarissa 1854 ja kuoli 1946. Hän oli erittäin merkittävä taiteilija ja kortinpiirtäjä, jonka kortteja edelleen julkaistaan runsaasti uusintapainoksina. Ylläoleva kortti on A Eliassonin kustantama noin 1910 paikkeilla. Myöhemmin Jennyn poika Kurt Nyström julkaisi myös lukuisia kortteja äitinsä tapaan, mutta se on siten oma lukunsa. Kokoelmassani on 448 erilaista Jenny nyströmin korttia. Olen tallentanut myös korttien eri painoksia, jotka eroavat toisistaan vaan korttien taustasta. Suomessa Nyströmin uusintapainoksia ovat kustantaneet Uusi Kirjapaino, Invalidiliitto ja Paperitaide. Jenny Nyströmin kortit ovat yleensä hyvin piirrettyjä Joulu- tai Pääsiäiskortteja.
Explore caijsa's postcards' 10958 photos on Flickr!
Kedves bohókás figurája egyre kedveltebb a kreatív világban.
Minna Immonen on syntynyt Posiolla 1964 ja on uuden polven kuvataiteilijoiden värikäs hahmo piirtää erikoisia akvarelleja, jotka päätyvät postikorttien ohella kirjankuvituksiin ja posliinilautasiin. Ylläolevan kuvan Minna on piirtänyt 18-vuotiaana vielä taideopintojen ollessa kesken. Se onkin varmasti hänen ensimmäisiä postikorttejaan. Minna asuu perheineen Oulunsalossa. Hänellä on 7 lasta ja puoliso Lauri Laukkanen on vaimonsa tuotteiden manageri. Minnan nimimerkissä oleva L. kirjain johtuu puolison sukunimestä. Pääosa Hänen korteistaan on numeroitu omassa yrityksessä. Muitakin merkittäviä tilaajia Hänen korteilleen on löytynyt. Esimerkiksi ylläolevan kortin on julkaissut Karto ja se tukee Unicefin toimintaa. Vuoden 2009 joulupostimerkit olivat Immosen piirtämiä. Minulla on hänen korttejaan kansiossa 84 erilaista mutta olen kiinnostunut hänen omaperäisestä tyylistään ja hankin niitä varmasti lisää. Sanotaan että hyvä taide tunnetaan siitä ettei siihen koskaan kyllästy. Siitä löytyy aina uusia mielenkiintoisia yksityiskohtia joita jaksaa tarkastella päivästä päivään. Vielä parempi kun se on edullisesti hankitussa postikortissa josta ystävä saa hyvän mielen.
